27. Ulkosuomalainen identiteetti

[Muunut] Tehvät tulla on takaisin kuntilemaan muuma-mustikkaa, podcasti ja ulkaisuomalaisuudesta ja elämästä kahdessa Euroopalaisessa pääkaupungissa. Täällä on äänessä Amsterdaminkirjevaista ja Julia. Täällä on lontoon kirjevaista ja mirkä. Tällä kerralla puhutaan siitä, miten ulkosuomalaisuus ja ulkomailla asuminen on muovannut meitä ihmisinä. Mutta mä tähän ihan alkuun haluaisivat lisätä, että viimeksi puhuttiisit pukkeutumisesta ja muodesta, että on oihin ihan mainitaan miesten muotiin ja on se ehkä naistenkin muodessa, mutta erityisesti miesten muodessa huomattava tämä 70-70-luvun sarja murja ja murha ja luuk. Eli tämä on peike, pomberta ja herrington takki, suorat farkut ja isot retro silmällä, eli sellainen Jeffrey Darmer luuk on iso juttu. Se on tosi entiedä hämmentöä. Mitä tämä vaolan muottia, mutta kyllä se on muottia. Te kuulostet saikan hauskalta? No, niin kaikille, mutta se on jossain monen joku halovein, että mikä hän mikä sinä olet. Ohja siihen vielä kuului, että limaiset viikset. Joo, joo, joo, jota ei sellasta epämärästä, koska arvoitusta. Okei, mutta tämä oli hyvä yvää lisää, jos ja ku kuuntele, että se on rauhaaksi meidän muoti- jaaks on hyvin viime kerralta, niin muista on mirkantä vähkommentti. Joo, mutta mennäksi tän asiaan. Mennä asiaan. Milla sie haasteita, sä oot juulia huomannut sopeutumisessa, ainaus tätä mien tai ulkomailla asumiseen. Ja toisaalta miten semmoiset vaikeudet on niin kuin muuttunus on omaa kuvaa itse, että oaks se paljastannossa jota uusia puoli ja tai jotain niinku mitä sä et olisi identifioinnut aiemmin. Hän nyt mennä aika syväälle. Heti, heti, syvää päättyä. - Sivää päähän joitunut on teksi nyt lämitellä. Ei lämitellä, koska on yhtään. Mä hän on asunut täällä alankomaissa nyt kohtakuolme vuotta. Tämä vallan tuntuu ehkä he pitkältä toisaalta, jos tosi lyhyiltaan jalta verottunut, vaikka suhun. Niin, ja haasteita sopeutumisessa on. Vartinkin alussa oli tosi paljon haasteita, mutta puhuttiin tästä bodissä, varmaan vuos sitten. Mä enkin yllätyin ennjotinkin siitä, että maisin kuvitellu, että elämme tällaiset erilaista, tai ruususta, mutta kyitinkin siellä maalitinkin erilaista, tai enemmän siis on peutuminen erilaista. Mä olin jo ajatello, että mä tein semmoisen projektin ja lähden jotenkin sitten oikein ura kalasopeltumata. Ja mun mukaan yhdessä tietyen kouppiskeleen, eli ja opiskeleen, että se on täs, että minkäduut ja politiikkaa. Päivän tapahtumias on muuta, että se on yhdessä minuut ennen harrastus, mutta sit jotenkin ei se elämää meikään niin, et mä olen yhdessä kehitty sellaisia ajatella, et se toki itäkään. Kuka pystyt arjassa, jaksaa kaaohaisynyinkin kouluttautua, ja onkin nyt opiskeleen kaikkein ollaan teillä se julkikset. Siinä on me nyt tosi kauan, niin velen kolme voidaan jälkeenkin mä olin soimaan itseään, että minun mä olin siinä tavalla integratiossa, joissa on oon itsehän enemmän töitä, ja on vähän pettynyt esimerkiksi kielen opiskeluun, omalta osalta, niin taasin kielen käyttämisen, mä olin opiskeluihin, että kiitettävasti, mutta halui sinun käyttää olla niin kieltä paremmin. Ja toisaalta sitten yksi isoso-pöytumisaaste täällä on ollut ihmisiin tutustuminen. Me noin kauheen super sosiaalinen mä tykään henkaan taana, nyt tietyen samoin ja ihmisten kanssa hyötykään, että itsekseniistuja, ja niitä niitä on semmoilla ja kotiin hyvä keitä, mutta ehkä se sen huomasti, että sit ku tämän ei ole sitä perhetä, että niitä vakioka verraita, joiden kanssa on tottanut tekemään asioita, että ni kyllä se ei minne silti kaipaa ihmiskontakteja, josta vertaistukea ja samaa ikästä juttu seuraa, niin varmaan ensimmäiset kaksi vuotta menisille, että meillä on oikein ollut ystäviä, ja varsinkin eri sinne puoli vuotta menisille, että mä en osan luokeen tutustuu kehenkään. Sitten mä tai juuri, et ei situa mitään, mutta ei ole mitään tyyvä mennä jutteleen, et mä olin sieltä semmoissa työtilassa, että ne on niinku muun työkavereita, mutta samassa tilassa tekisemmat ihmiset töitä joka päivä, niin mä oon tai just luunalla täytyy mennä jutteleen niille, ja töiden jälkeen pitää jäädä sinne jutteleen niille. Ja siinä mä olen jo sitä hyllättänyt itse nii, et miten mä oon osannokki olla niin reipasi asiaalinen, ja istkuista vähän tehnyt syrpeeutulemaan, en mä en hemä luonnostaan, sellainen että mä oon mua sinne työtilassa yksi päivä, et mä oonkin siellä, joka ensimmäisenä tervehtiin uusiaatulokkaita, et niillä on riskinkin vain elpun vihutustua ihan kuhun, ja siitä mä oon aika ylpeäkinä. Ja mitä säitevät ajattelet, saksulla mellaisia ajatuksia? Samalla esiä havaa ento ja mä tunnistan tuosta varsinkin jotenkin just sitä, että se on tosi ja kolme vuotta, niin jotenkin muistut on tuut, että silloin mä olen ollut tällä kolme vuotta limaasivasta, mutta olen ollaan sinne valtaisia, mutta olen ollaan liittyy monomaan pohdinnattohon hyvin lähesisesti, jos sille, että toisaalta mä oon niinku oppinut, että mä selviä itseksiin, ehkä paremmin kuin mä luulin, mutta sitten samaaikaan sinne se kolinkoon toinen puoli, jos että niinku ymmärtänyt sen, että kaikessa pitää olla se palaan, niin että samaaikaan myös ymmärtänyt sen, että kyllä mäkin tarvitsen ja niinku kaipasin tuuroverkoa, joka oli sit yhtäkkiä poissa, että esimerkiksi mulutulisellaan ja adekty otti tässä mieleen, että mä kehitiin itselleni semmoisen niinku semmoisen niinku ahdistuksen roskiivienistä ja siis selitys on se, että meillä oli pihalla ni semmoisisot monologit ja mä pelkä siinä aivan kuollakseni, että mä tipputan sinne mun avaimet tai puhelimen tai rahapussin ja sit mä on niinku ihan pulassa. Ja mun pitti niin kuin aina puristaa toisella kädellä ja tekee ky jotakin avaimia ja käännä ykkää tai jotain vastaa vaa, että mä pystyy niinku tipputtaan ne roskat sinne, koska mä olin ni varmaan et ehkä epähuomioissa mä jotenkin niinku heitä ne pois ja sit mä on ihan ula palla ja tai vasalla ja kaikki menee katastrofi saapuu. Ni siis tämmönen ja mä tulkit sinne itse niin, että se tuli nimenomaan siitä, että mä ustuntut et ehkä ei ollut sille, että sit mä voisi vaan niinku mennä jonkun koti jo velle sille, että hei nyt on käynyt tämmönen juttu, että totot arvitsen jeesiä. Niin niin, vaikka siis kyllähän tommoinenkin asia nyt tietenkin jotenkin selviä, mutta sen niinku mun meistä manifestoituut olla sen ahdistuksena sitten. Ja tota sit vähän samaa asia ehkä liittyen, että mä on myös ymmärtänyt olevan niinku sosiaalisesti lanteessa, että vaikka se oli mun jos hankalusta, että täytyy niinku päästä sen alun tai siinä kun tai juus, että jos sen, että täytyy itse ruveta tekein itälohteita ja luomaan niitä luomaan niitä verkoja, ja itse asiassa osiaalisia niinku ympyröitä itselleen niin niin tavallaan vaikka siihen oli iso kynys niin sit kun sitä just rupes jotenkin tekemään niin sit olisellä, että noin ei tähän onnistuu kippalion helpon, niin teitä alukkaan nii so juttu, kun mä ajattelin tai että mä oon sieltäkin epää kykäs sillä osaalueella, että se oli vaan sitten semmonen niinku ehkä joku kulttuurille niinkin asia, josta täytyykin vähän niinku fyristeellä ulos, että kyllä mä voisi suomalaisenakin olla rohkeen reipassa osiaalisessa tilanteessa. Mutta oikus se noittan turva verkoon niin mä hommaisin sen samaan ja mä sinkin nyt kun me muutettiin, että koska kun täällä on niin hankalalle ytä asuntoa niin silloin kun me ekan kerran täällä jouduttiin muuttaa sitten niin ehkä eikä sitä kämpästä toiseen ja mä oon silloinkin ahistii että mitä jos nii saadaan kaa asuntoa koska silloin mä oliset sitten myöloitaan ihan kodittomaksi ja että sitten me täytyy mennä asumaan niki hoteliin, mutta mitä me tehdään meidän tavaroille, että me kaa hoteliin voiden muuttaan pahvilaa tikoiden kanssa tai muuttalaan tikoiden kanssa ja pari huonekkalun kanssa ja nyt sitten uudestaan kun muutettiin kuukaus sitten tai pari kuukantesta etittiistä asuntoa ja sama ahistus oli et mitä nyt käy jos me jätään kodittomiksi niin mä tämän juuri että viimeisen vuoden aikana me ollaan saatu yhtä ja tuttuja ja sen lasten niin kun verkoista otan ne, että mun oli monta kihimistetkä sanoi että he ei ole sitten hyvä kämpäni meidän varastoon saatuoda kiteen tavaraat ja tai me et sohvalle saat loinnuukkumaan pariksi yöksi on ollut meillä當然i olla tällaigoi nää yksiin. Ja. jaibill゠ ja oftaGEOM revving teille ja sogessa notice ja suomessa 영상 extraordinary ja eikä Hallo niin ja päin tietyllä siellä ja rääntö on tuttua ja nii on johon sähän kieltä pyytä palveluksen ja vuosilokössä tarviin. Joo ehkä just tolla ne, että sekin, että tavallaan se sellaisen indiiviä, että ylös indi-viduodismin jotenkin huippu, jonka mäakin saavutius siinä vaiheessa silloin kun ei ollut mitään se, niin pari suus, että täällä tai mitä on muuttakaan esittoli se, ja menee niin kautta joa ehkä se ei ole kaikkien tiedä noin. Asiin sitten toni hän tämän niinku ihan niinku jotenkin enti edä ulkonnolliset kaikesta, että tavallaan sekin, että on hyväällä tavalla jutun oppiisen, että se on ja ok jos tarvii vaikka ja esiivällillä ja muuten sellistä. Sorry, mä enää vähän kyhinä, mä oon koronasta toipumassa, mutta itt oli pakko saada useaksa hävitettyä. Niin, ei. Onko se mielkä jotain sitten semmoisen niin kertoi sijaa piirteitä tai tai toja, joita sä et uskoisi, että sä oikein sitten oppinut, jossa ettois muuttana ulkomaa ilme. No mä he lopetettiin viime jaksota hänen niinku miten tää oli tämmösemaan, main osa laussee se, että musta on tullut ryhykeä, joka on ehkä lii ottaa. Tää tulee ni menomaan siitä, että mä on oppinut täällä itse varmuttaa. Ja lisäksi sitä, että kun on aloittanut täällä puhutaalta tai ihan niinku alusta kaiken maailman pyrokratiät ja perseilito joutun näkemään niin oppinut paljon. Tai sitä on niinku ollut pakko kehittyä, olemme vähän vaativampi. Eli siis pitämään niinku omia puoliaan. Ja no sanotaat siinä vaiheessa, kun johu tiekko puhelin yhti on pompoten lussua kaksi vikkoa estäkiasin pitki jotain puhelin linjoja ja sähköposteen, niin saattaa se ryhykeyskyssjältä tullut alopulta sitten nostaa päätää ja huppsista kulkaa lyyti kirjoittaa, että semmoista taittua on oppinut mä oikeusassa sanoa mikä se on semmoinen, mutta se on oman puolinsa pitää minen soos formaan se. Mulla on ihan samaa ja ni me omaa, joskus asioitaan hoittaa. Meidän miksi suomessaan ja miksi tuntut mä en ikinä joutun hoitain tällaisia, että hoidataan kaikki nyt niin kätivästi, joita minun painalluksella vai toimiiksella vasta asiakaspalvelun paremmin, mutta täällä joutunut niin monen asiakas on taistelemaan ja sitten vielä täällä vähän väärällä kielellä tai kielellä ei ole tai osaa, niin extra haasteita, mutta joo kyllä ja opinut vaativaisen maksiaan plus myös, että tietkä vaan tarttumaa siihen, että tämä on pakko nyt hoittaa, koska kuka tietää monta koko vikkoa tässä menee, että tämä saa hoidetta on ploppuvasti. Ja siis ehkä just ytäkin se, että tavallaan kun niin, kun suunut vähän pakko päästä siitä, että ensin joudut siinä epämukavuusalueille kyl ihan niin kuin tasaan tarkkaan ja ahistaa ja eikähtäisi soittaa ja millä kielellä ja osaan kahdammaiset sanottetajaa kaikkea ja sitten tavallaan myös sen, kun jonkinlaisen se epämukavuuden kautta, niin mennä vaan tulee sitä itse varmuutta, että no hei toihan mä sain tai järjestettyä sitten ja niinelleen niin se myös kasvattaan sitä ljuttenkin rohkeutta tai luottamusta itseen ehkä sitten ensin kerro laajan itä ja niin paljon. Ja siis mä sanoisin, että hauskastittajan toisenä puolena tosiaan, että on oppinurähköyttäni ja on oppinumysystävällisyyttä. Eli tuota suomihannut on yhdessä nähdestä kanssaan näkittun temattomia kohdotessa, että sellaista normaalia niin kuin jutustelua smoltaukkia on vähän oppinupareemaksi ja jo teinkin niin sellaista yleistä ehkä ystävällisyyttä, että kun täällä kuut enkin hoitaa sitä Thank you to you and sorry, ja pleisiä ihan koko ajan niin se ei ole teinkin muokkaan mun mielestä soa niin kuin ainakin sosiaalisissa tilanteissa, et se on varmaan sellainen mitä ennöllis oppinus suomessa. Kaksi kieliisyys, tottakaan me nyt opin kieli- ja suomessakin, mutta en voisi sanoa, en varmasti olis oppinu Englantia sellaisella tasolla, kun mitä sitä osaa nytteen, et esimerkiksi yhteikuin kauan omaksunut accent ja semmonen niin kuin keskittymättä ymmärtäminen. Se oli mun mielessä, mä olin jotain ei mulla aina kauanluenne, kun mä oli muuttanut tänne. Eli joskus mulutului ja pasellaisia, että mä hetke luulen, että mä olen kuuluu suomea, kun se ymmärrestavalla menee niin nopeasti, että on sellaisella toivon varmaan suomeen, joten se olen suomeen, se olen Englantia. Ja niin kuin semmonen, jos se mä olen kunnalli jotain vanhoja vaikka kappaleita, että hittikappaleita ja kuunallu vuosiin, ja yhtäkkiämään ymmärrän niistä kaikki sanat, joita mä ennen yhtään, että se pysähtys kuuntelee, niin en osa ymmärtänyt. Ja sitten se semmo on nopean perreaktio aika, et tarviin et pystyy periattessa, pohumaan jatuksen juoksu niin kuin nopeudella, eikä sille, että no nyt mä mietin tätä ja tota. Niin se, jooksi semmonen olen, että voiko poismen se kouluuudetuudesta? No joo, niin pää, mutta olisaalta se oli varmaan osa, että tämä tuli koetta. Siinäkin oli hyvä oppia. Suomen ja suomallaisuudeja omankulttuurin näkeminen myös niin kuin ulkopuolisen silmin on muista semmonen opiektiivisen pihkanäkö kuulmata realistisen pihymmänrys. Sitä on varmaan aika vaikea saada niin kuin sisältäkäsin, että se on sellainen mitä uskon oppinen, niin täällä vähän, että näkee vähän sitä niinku niitä ei muut ehkä näkee Suomen tai jotainkin näin. Ja sitten yli pääsä semmonen avoin muus ja enemmän niin kuin arvostuutta tosi monen asiaan. Olisi sitten se turoverkko tai hyvin rakennettu taloittai ihan mikä vaan niin jotainkin sellaisia asioita, mitä ei ole se ehkä osa noin nähän sillä lailla, jossa jos muuttanut näkökantia niin proimasti. Ja sitten mä myös oppinut siivonmaan kalkia tosi hyvin. Mä olen sehän vaikka. Käytänyt taimaa. No, ominkäläisiä juttuja säätoppinut. Mitä ei ehkä Suomessa istutlu? Harvostaa sen sosiaalisuudenmässään oinkin. Ja olen haluat mutut se niin kuin jatkaa kasvuaan täällä. Meillä kanssa on iso työyhteisö mitään 90-vuotelua, että mä oon saa ihmistä meidän toimistoilla, niin siellä jatkuvasti parukkaa tommin koskaan nähnyt hyödy, niin mä en muistatomentien. Mitä ni siellä tekee niin muustuntut niin kuin päivittääin, mä on keittiössä silleen kuin hodotaan kahvin valumista, siihen tulee jo ku vie rasia, olisi niin helpotietkovaan tui johtaisesti kahvia, ja sitten että ennesuomannut, että joku tuli keittiön, mutta emme oikeastaan enää sitä edesarkitse, että se olisi vaikka vaihtoehtavaa, mä ennen terveyden ja juttelen jotain. Ja ne meä vähemmän riippuen päivästä, mutta se on semmoinen mitä mä lulle, että Suomessa aika moni varmaan oikealle, ja te ku vie rastuli, enempä sanoa, mitä tai ehkä mun missä, en ku huomen tahja sitten käsitte tysien kahvin saa. Ja, ja niin. Ja vähän varmasti muidenkin esimerkkejä, mutta jo otoin olevan niin paljon sosiaaliseen, että on helpompi tutustoa ihmisiä, ja helpompi käydä jussain moustä smoltolkia, ja niin päivässä on vaa, niin mun pihtyä ihmisten seurassa, myöskin isomissa ryhmissä. Ja yli päinä se mun mielestä on tullut paljon rennompi, jolloin puolimattomaan pitää vähän niin kuin kaikessa, että kaikki täällä niin kuin oppiseen, että meillä on lappu. Tai siis yli päinä se ei nyt varmaan täällä, mutta se, että muttio nytkin muualle, poissit omasta mukavuusalueeltaan, ja poistit samoista on hoista ympiroista, niin opetti se, että kaikki sujuu. Ja mä olen aika adu vaikka, että kun pikkuutut menisvää riin, ja mun mielestä täällä on oppinut jotenkin sellaisena. Lesyöfiä tai mennä on aina aset ne, että asiat tapahtuu kunnetapahtuu, et niitä ei mun pakottaa tapahtuuin just tänään tai huomennahaa, että pitää vaa olla kärsivällinen, ja silleen ei haittaa jos yhdessä hiirjä pitkin kehittyä, tai rapukäytävä ei ole ihan tiptopsiisti, et kun on koti jossain suoja ruokaa pöydä, että jollakin tavalla, jos mä se telemään perusasiat ja tärkeösiärjestyssä on ulos, että nukku halleen. Joo, mä tunnistan tuon rentouden kanssa itse tosi paljon, jos se mä olen vähän, että älä purista nilu jaa maillaan. Ja kyllä mä edelleen valitaan, jos jota ei toimin hyvin suomessa, tai vaikka vaikka jos täällä meidän udessa kodissa on taas, niin omituisi ja viriteellä mieltä, liillutekis mielivää valittaa, jolla silleen miksi on niin ootoa. Mutta sitten toisaalta mä tieti, kun ei ole juuri vaikka ne hiret, niin en mä niistä tykkää, mutta se on elämää, heikä niillä voi mitään, mutta mulla suomessa, jos se on ollut hiremiä, ja kehittyössä niin maisen varmallisuutta, että lehmassa heti on jollakin tuolla istorjuntaa. Ja jollakin olen lussille, että itsekin y silmät päästeni, et miksi me jätin talossaa hirikumissa muolla ei ole. Joo, kyllä. Ja juuri sellaiset ihme, ja mä tiedes jos se, että mulla ajame on ollut tosi tärkeä, omaa koti, ja on se edelleenkin. Ja ikinä mä en ole asunomissa, asunusuudessa, luksuslukaalissa, mutta mulla on onnellaa aina ollut symmen tietynlainen toimiva ja kauniskotiin, niin nyt kustuntut tätä tällä asuissa, sevelta, että ikinä on teutu, että vaikka esim. asunen, kun voisi rempata, niin silti siellä, kun odot sähköviriit elmätilkätakin. Ja sinne voi olla että pistorasjoita sinne minne halua esi laittaa. Niin mä vaoppinut elämään, niin dia asioiden kanssa. Ja sitten välillä mä en ole tai juu, että ne on nyt suomalaisesti mielestä, toivon varmaan vähän oltavaa, että ne varmaan aatteneet, missä murjussanoja asuu. Mutta että on se. Mutta siis joo, juoksen semmonen, että. En tiedä, onko se persoonakysymys, mutta kyl mulla onkin ollut vain asemusta pientä, semmoista negatiivistaa, puhusta niin kuin perfectionismiin, niin siihen on mun mielestä hyvä lääkä, että tämä onko vaihe muttaminen, koska ei me ei putskia. Ei kertaa kaksi sit on päästävä ero mutenee selvjä. Ja sitten mä sanoisin, että yli päätässä sanon, että ehkä ryhyvkäydeksi mä sanoin, että se onkin läsiksi minkäsi minkäsi kovuuudeksi. Tai vähän ehkä pitänyt opettajalla kasvat taasella sitä kuorta. Niin. Litelleen. Sillä ei näitä niinkuin voi antaa asioiden murentaaitseja. Ja, mitä mä sanoin, että jos ei kuminen väärin, niin se ei ole sitten mälmällopu. Meistä hirveä yvää esimerkki, olisemme ja asulta on murtauduttiin viime syksynä. Näidenkin ihan hirveä juttui, joka myös muun mielestäni joskin näitä pahtuun on meille, jos mulla olisi asuttu Suomessa. Kyllähän sielläkin murtaudutaan asuntoihin. Onko lähinnä kykki kellä reihin? Mäin tunneketään suolet, kun saa ollaan jo oliin sillä keillä reita. No jo. No siis ei ole niitä mä oon menossa ja toisilla. Ja mutta jo kiekisissä sellainen, että niinkin ei ole niinkin kauhea asia tapahtumia. Ja silti veloppelupuksiä tyytyväisen asuttiin vielä puoli vuotta. Sillä käymppässä se jälkeen ja mä aattelistämään päivittäin tai lähestulkonkaan. Nyt niinkin kaikkia voi tapahtua ja kaikesta selvittää. Niin kauan kun niinkin itse on kunnossa. Ja. Mulla niinkin niitä on tullut ja käytännön taihtyä. Niin kuin mitä se on liikki. Hulla niinkin elitaitaan, mutta jatajia tai ysikin saanut jos se on tämän muuttana. Nyt vaikka mä enää morkkaaitse, että me pöyän puut tarpeeksi hyvin. Sen verran sitä on oppinut täällä selvien ja voi ihmisten kanssa keskustella. Kun siitä kuuluu olla ihan ylpeä. Onks olla ollut mitä identiteetti kriisejä tai muuta on tullut oksena. Oliko aluksi vai uskotkoit ne vielä niin kuin jotenkin jatkuutaan. Päällä tällä hetkellä taetaisimme jos muuttaisuudestaan tai palaisuomentulisko sitten kriisiin. Mä sanoisin, että varsinista identiteetti kriisiä on oikein missä vaiheessa. Ja. Mulla se johtu varmaan siitä, että se minkin sun jo mun tilanne on silleenö erilainen. Kun sä ootin niin niin muuttanut sinä asuaksi sisiin. Tota kaissa jotenkin sitten rupeet asimiloitumaan siihen. Läisentaisuopritan ja laiseen meninkin siellä. Mutta meillä on niin tämän välillä aikainen vaihe. Tätä vallaan se, mitä se mä sanoisin. Mä oon se uus identiteetti tekee vasta tuloaan tai ei sellaista ole ehkä tulossa kaan. Koska mä en jotenkin ohihan tääysillä Hollandilaistumassa tai niin kiinnittämä säitseään niitä. Niin muistutut. Niin ehkä. Mutta jo menee niin miten varsinisi yleinen hämmennystila. Ois sitten tehkä parempi kuin identiteetti kriisi. Ja mä oon mä oon tämän välijääkäsuuden vuoksi. Mulla on tuntuu välillä tosi hankalalta niin kuin se päättää. Esimerkiksi, missä vaiheessa on mitä se lakaa ta seuraamassa takia suome uutisia päivittäin. Ja pitäisi kun minun nii ukiinosti, joka on siis olla niin politiikasta. Vaikka siis tää lähetkellä jou muikinostaa kyllä asulimaa politiikka. Mutta sit jatko kun näänestää täällä, jos tää eläkervahastoista. Niin mä mietit, että koko tarviiko minun olla kiinnostunut, koska mä en välttä noulta vasti ottaa täällä niin kuin enää eläkellä esenä. Mä et nämä päätökset ei vaikuta mun elämään. Tai jatko muut, yli päätänsä siis tuntuu ne päätökset ei tukkoskemaan mua. Ja siis yritän miettiä sellaiset, jos kun mä rahaan taloumputkin tavaratsuaamista tähän nehet, että me ei nousevää niinku toinen jalka selusuomessa. Ja vaikka ehkä täällä sitten riittää karsjattavaa raajosilleen niin kuin seuraavaan muuttoa varten. Ja mä oon tämänkin tällaiset asiat riistää mua ne gerit puolille. Et oliskaa oheen mukavaa, enkin tietää, että mä asetun tää ne järvoita ehkä sitten, että mä arakintaan sitä identitettiä Amsterdamissa asuvana juljana. Ja ikä vaan tällainen omituinen, olen kosuomaan lainin, kosmopolitti. Niin kuin sä länen, miten sanotaan kommentti-syys? Niin, sitä otu missä ohu. Niin, että ei uskolla vähän niinku antaa kaikkensa itse sitä jalkaidenkin tulla paikalliseksi. Hän täysin rinnoon, koska sitten tuntuu vähän pelottavaa, että jos siinä onkin lähtetuloissa, niin sitten ei pystyy teinkin. Tää sydään surruu ja sitten. Niin, ehkä ei ehkä ehkä mä tietky yliiannollissa, ehkä munnoissa on tämän olustaisesti. Ollaan silleen täällä minutaan suutaan ja täällä me ollaan. Mutta en mä tiedä miksi mästi, joihin mureihin sitä, jos täältä on tämän kohta muuta taampuus. Niin oliko se ihan turha, eihän kuttu on monen, koska on uus turhaa. Mutta ehkä sekin siis mä tietä mun perhet toivuot, mä palaisin Suomeen. Ja mä enkin tunne ne odotukset, niin ehkä raskaa näkee arvioilla nii välillä. Mustun tuot, mitä mä päätänkään, niin sitten joku pettyy, joku surre. Hankan, hankalaan sekien pitäisi tapaa enut aloittella sitten asioiden aristi alavassa. Joo, tiedän tunteen. No mitä sulla, mustun tuntut sulle on varmasti paljon sanottavaa? Kylvää sanoo, että mä olen ollut netti kriisee. Mutta semmin teikäisiin rajohtuttu ylipäänsä mulla, niin kun tähän muuttamisen mulla on ideantiteettikriisee. Tuon tuostakin, mutta siis kieli oli en siis emme niin, jonka mä huomaa. Se on edelleen, jos sä en sä mursa tilassa tietenkin. Mutta se, että. Kun mä teki ymmärsin, se on ihan tutkittu fakta, että sulle on periottessa erilainen ideteseet, iirikieli. Niin sen niikö teki kehittymy se, että on huomaa menee, sitten kun växlaatossa vaikka maitte välillä, niin kyllä siinä menee pääpöörälle. Ja sitä jotenkin viettii, että oiks me nyt sitten jotenkin en oma itte niin vaikka täällä tai jotain ei sinne sitä tarvota tieteenkään. Mutta jos en kielen kanssa pööräminä on kyllä, niin kuin. Välillä on hämmentävä, jos ehkä se hämmennys oli myös hyvä termi. Sitten se kotiin makokemus, mistä mä oon puhunua ikäsemmin, niin se tietenkin on jo kuomalaisessa etetetti kriisi. Se mone yli pää sä, että kun kamä on ja mihin mä kuulun, mä kuulunko minnekkään ja onko hukaan. Ja se mone myös toii, että pitäisi kyllä tästä vielä lähtäisi sit jo hankin, että kyllä mulla kisekysymys siinä on vähän, että noin kun tästä penosivillä takaisin suomeen tai onko menossakin muualle ihan. Joten niin sellaiset vähän hämmentää, jos kun onks me nyt kun ollaan ulkosuomallainen, lontta on suomalainen se mun juttu vai onks se sit joku muu. Ja yli pää sä se ulkosuomallaisuus itse sään ja siihen liittyen tavalla maahanmuuttajuu, että sekin oli omalla esiä sä kriisi, tavallaan jotenkin olla silleen niin tässä sitä ollaan, mä mun asinten. Jotenkin varsinkin siihen kaikkeeseen preksittiin aikaan vielä sinuoksissa olevana niin se oli kyllä omallaisensa mielenkiintonen tunnelma siinäkin. Oon sieltä vähän aiheen vierästä tähän vielä mainita, että se intensivinen näyttelijä koulu silloin kansen vuoden niin se oli käytännösyhtä identiätiköyisiä koko vuosikas, koska siinä oli se muuttosin, se toinen kulttuuri sitten uskoulu ja vielä näytteliyisissä. Se on se, että se ei ole heirtonaista perusonaista tai muuta niin se oli tosi rankka. Kyl mä sanoisin, että jokin sortin pornautin jälkeen päin, koska se oli niin paljon, että se oli niin muuttui kaikki. Ja sitten se semmonen, jotenkin kun siinä oli aina kultihtehtyjut projektiin niin totta kai katoittiin sitten fiilmilta itseä me ja kaikkea tällaista niin se oli niin se selväksi. Se oli niin itseensä reflektoriminen oli tosi semmoista koko aikasta. Se oli aika jännää ja mä en oikein olisi uskalla ajatella sitä, jos nyt lähti suomeen, että minkä lainen sokkisi itse tulisi. Näelluulle et se voisi olla paljon sokerampua, koska sitä varmaan mä eninkin kuvittelisellisellisellisen monen lokeiroihun voisi ehkä jotenkin tosi nopeasti se oli ahtaa. Vähän kuten kun et koi nolukoskan pois, ja kaikki palaa siihen, kun se oli ikiin, mutta sitä varmaan ikimustuntut ei teemme varmaan tai estelispäheeseitä vastaan. Se on se, se on vasta riisi oliski. Ja sitten joo, itse asiassa vaikka mitään kriisejä tulista paluu muuttaa. Sitten on tullut semmoinen, että omaa olon jo teikin spesu. Itse tuntaits erilaiseksi, koska olin ollut poissaan. Sitten olin ulkosuomalainen. Onneksi meillä on siis se termi, että sä voit olla paluu muuttaa. Lovulla paluu muuttaa identiteendi, et se toitekiä taas vaan suomalainen. Siitä voisi saa siihen. Kuten tietysti tämän termi, joka lyö siihen päälle, niin sillä voisi elittää. Jolakin on tullut omia ristinitasiatunteitaan. Mutta kyllä mustuntun, että se ois emäest. Kulostaa jo, että vihdenkin tosi ehkä. Tämä on jotenkin tietenkin yli mieliseltä sanoa, että me en haluisin olla taas vaan suomalainen. Mutta tuntuu, että onhan täältä, että me ei oo saa nautakin mukansa niin paljon erilaisia. Ei väitä ja kokemuksiaan, niin situisin oltoo yhtäkkiä kuin ei ois kaa. Ja näin sitä moniikulttuurisuutta. Tiedämitä sitä arkuvata. Esisis-ossemostareyhketä, että me on tietenkin parempiku muut. Me olemme ennen erilaisuus, että jos vaan niin kuin just sääli sinänsä, että sitä enemmän kuvalistamelkee sellaisen ja hujarrisyyden yro. Tässä mennät on, että kaikkien muiden niinsautustit tavallisten suomalaisten seurassa, mutta me olemme tällainen salaisuus. -Ka, niin kuin ihan koko onaan oikein suomalaiset. Tämä on tämmönen hujarri tai kuohjentti tai jotain. -Kas katsotaan, koska se, että se mää eikä akeran silloin se pitkän se muuto jälkeen, kun me nii suomeen, mulla oli semmoinen omittuinen olomusta tuntut kaikki tuu, jotta on mua ei jotenkin te tietää, että me olen jossain voissa ja siis taljienkin ihan kumallista. Ja me joidenkin aattelin, että se on varmaan se, joka kanssa tulee iskeesille, niin kuin että ei koja olemaan se ihan samalla, ennen tai jotain sellasta. -Joo ja sitten mä muistan se mun vaihtojakson jälkeen, kun täältä palassu on meen, niin silloin, musta se oli senkin tosisimme antikliimaksi, että kaikki oli niin mien main just niin kuin mennois, koska alu poissakaan, tyyli jatkuu yliopisto ihmiset edes no terranu, että mulla jo nämä kyydepuoleen vuote, missään tapahtuvissa ja ehkä kemaa siellä, kun kaides kysy, että no millä se elämä siellä alankomassa oli, joita ikkymään pelkään sitä samaa ja musta tuntut juuri niin sinun tulee käymään, eikä vähän muunakin lastottamuun, niin ikkikokeen musta hänllä. -Joo ja ehkä semmoinenkin voi olla jotenkin, että ehkä ajat on ajaneet minun yli ja ohitsee, joka asuuntaan tiekkä sille, että hetkinen nyt mä on täällä takaisin, mutta mä oon ihan niin kuin kulkonan kontekentte. -Noo sitten joo. -Noo mitä sitten millä se yllättäviä hasjoituta havannut itsestä, julkamalle muuta ei jäällä keeen, tai tosi onko muut kommentojen oit, joku on muuttulu, silussa itse asiassa. -Ei iti sanoa, että mä näytän nykyän pretiltä. -Mä enkö. Mä en tähän päivään, mennessä tiedä mitä se oikein tarkoittaa, mutta kai tautaa neksilevelu sopeutumista, ei voin liutu ja iskeja jo eli aikana, mutta miten se on niin kuin mahdollista, mutta kaikki kaikki ei sitten. -Että kysynyt siltä, mitä se tarkoittaa. -Nyt kyllä mä kysyä, mutta ei se osa annossa, että se ei kun me me sitten et nihän. -Mä enkö, aatello ihan samaa, jätkökumankattoneotaan, jota ensin Instagram-kuviataan, jotaan ni musta nyt kyllä se näytä tyvino, teki sinne sopeotuneata pitäivä, että. -Selvä. Okei. -Om. -Mä oot siis joo, kyllä mä ymmärrän sen, jotaen tapahtuu ja siis ojan se olla sellainen, että puhuttiin sitten kielestä, ja esimerkiksi kuinka se on omaa nauma on tyyliin eri asennossa, kun se puhut eri kiel. Ja se tarkoittaa se käytet eri lihaaksi asu kasvoissa, niin kyllä se voi niinku vuokata, jota ei. ja varmaan mohkaakin sun jotain niinku kasvoja rakennetta esimerkiksi puhua eri kieltä, kun voin ja. En tiedä. En tiedä. Sitten tietenkin kommenttia siitä, että mä oon amerikan täti, kun mä oon esessä tai jotain finglismia Suomessa, niin tämä on tämmöinen termi, että. että sitten on amerikan täti ja. mä en tiedä sopiksi nyt tähän, mutta mä en tiedä missä jaksustaa tulisi vastaa niin tulivaa mieleen, että se myös on semmonen, mikä on aika yllättävää, että kuinka paljon lähempä nää jänkit on täällä, en niin varmaan fyysisi, sitä on he vähänti niinku fyysisi, tikiläämpä nää, mutta että. Ehkä mä puhut tästä vielä joskus myöhemmin enemmän, josta ei ole tänkin aiheiksi, mutta. mä oon niinku yksinkertaisesti omaaksut tosi paljon oppinut kaikkea niinku jenkkien medija ja politiikkaa ja kaikkea, mä oon mietistä, jos saavaisiin sitä miten tässä näin tapahtuu, koska semmen niin niin kuin ihan yksyhteen sen kanssa tavalla, kun mä olin muuttunut tänne, ja sitten olisi leittää, että mä miksi näin voisi olla, niin se on varmaan sen takia, koska täällä mediat on niinku esim. uutisissa niinku tosi paljon sitä tavallaan, mitä mä sanoisin. paljon enemmän kun niinku Suomessa, jotenkin ei ole kulttuurillisesti sitten ollaan lähempänä ja tietenkin kielellisesti niin ni se oli sellainen yllättävä asia, mitä mä en todellakaan oli sit jos esää arvannut tapahtuvan. Mulla täällä mulla vähän samallainen fiilis siis niinku EU-politiikasta. Niin, sitä näytetään paljon enemmän, sit puhutaan paljon enemmän kuin ollaan tietenkin täällä EU-sydämessä. Ja Holland tietenkin pieni maa, mutta se on aika iso eropana. Niin, niin ja tuon niin maa niin niin, niin silloin ikis sana sen saa aika monessa sopassa. Ja mä oon niin kuin tarkasteleva niin justisimut siis Suomen politiikka, tai Suomen EU-politiikka, vähän niin kuin Holland niin vaan niin kuin Holland tilaiset tänäkö kuulmasta täällä, että mitä ne nyt siellä toihuapohjoisessa. Tai toisin päin mietin näitä niin kuin täkäläistä EU-politiikkaan mä siltä kannalta noin tuon oikein Suomen seuraavaa tästä varmaan näin kuin esitän niille mitä iloa. Mutta niin vähän jopa sillehu mitään ehkä ne opartunistinen fiilis, että mä toivon, että ne teki siellä EU-mäissä päätöksiä, että niihin hyödyttää nyt nyt nyt Holland. Niin, niin se silleen on sinne työsä kauan, mitä kauan mä siis Suomesta. Ja, onko mitä muita yllättäviä juttuja tai onko kukaan kommentoinnon mitään muutoksia? Siis mun miehen mielestä musta on tullut äänekkämpi. Jaa. Se on sitä vielä ihan vampu he ääni on täällä niin kuin äänekkämpi, kovin pikuun normaalisti. Okei. Ja kuulamaa amusin kuin mä herääni mä arvai huutaan sen vieressä. Sillä sen jissain kun mä valun kertoista unesta niitä. Jopa. Jaa. Ja tätä mä en tiedä. Pati siis siis kyllä, mutta tuuntat se voi olla ihan mahdollista, koska mä en niin, niin kissa noin on täällä ollaan tilaiset aika suulaita, ja ne puhua aika kova läänenllä. Jostunut on työskus, että se, että jos kauutaan koviteen, niin sen juttua kuunnellaan. Kyllähän se tarttuu. Niin kun lapset, jotka ollut koulussa koko päivin, ne hän huutaan kurskusuorran, kun on pitänyt tavalla sillä ollut äänekästä ja niidenne. Ni varmaan se sama toimii silleen, että se on työpaikalla kaikki huutaan. Joo, tai pitävää ei ole kilpalla huomioissa, että kun kehtaa niiden puhua toisten päälle, ja kuten kyllä rövkäimin niitä mielipiteita ilmastaa, niin sitä sitten kuunnellaan, niin kärpömäisten katoonakin on tottuut pitää vähän lisää, että sitten sitten. Sitten viitin kaksi lisää syytä tohon, koska tavallaan, jos semmonen Suomessa hiljaisuus on välttia, niin hiljaa puhumineun myös parempia se ja se liittyy ehkä siihen, sitten semmonen yleinen reippaus, että mä oon myös ruveenut täällä, että koventamaan tietoisesti äentä, niin koska ihmiset kommentoisitaiset sanoit, että puhun niin kuin äänekäämintavalla, että mä oon myös siihen tavalla reippauteja sosiaalisen tilanteisille liittyy myös, että uskaltaa puhua vähän kovennalla äänellä. Niin, ja sellaisia asioita jotain. Ja sitten myös tausta mellu, koska jos koko ajan on tausta mellu, niin kyllä varmaan sen oista teisi pellejä senkitakia. Mä oon ollut yli päätä semmoimat, kun mä puhu hollantia, niin se kuulostaisis mun intonatio on parempi, jos mä puhu vähän koventua. Ajaa! Me noin kessitään kieli on tehty sellaiset, ja niinkin silleen, että mä avata suuta suuresti ja kovaa. Ahaa! Okei. Mä. mutta muuta emme osaa sanoa, koon, en noina. Noin selkeästi kussulla. Missä asioissa se haluaisit vielä muuttua tai kehittyä, onko se jotain negatiivisia muutoksia, jota ehkä olet tämän nouttaan, jos taaluaisit ehkä päästä eroon? Vaikea kysymys ei oikeastaan tulo ihan tyhjää. Mä en ole mitään niitä oikea sen monen. Noin, näissä liittyy tohon, mutta jos semmoinen, mitä mä olen puttu ennen, kun se tuossa suomea tuo esille kaikkialla, niin mä oon käymmin mä oon täällä sen, mä oon moro, kun jatkin hän vetää sen monen suomalaisuuden korostaminen. Jaa! Mutta jatkaiseseen mitä mä olen suun kanssa puttu ennenkin tai nähalu olla, että in Finland, mä tehdään tää näin, ja suomessa taistoiminut näin. Meillä mä oon jotenkin hyväksynyt sen, että se ei haittaa. Me oon tietyt täällä mä asun, ja tänne mä oon kotiinitehnyt, niin sä en saa atte kestää, että minä puhun välillä, että miten ne pitää se asti aika api trakentaa. Jaaa! Mutta ehkä mä olen pitässä nyt yksikkiä mielensälläinen pieni identiteetti kriisin, poikkanen tuota me tuossa aiemiin muista. Ja mä osaastaan mitään tavalla selittää. Mutta mä oon tunties, kun mä taas oon väkkä töissä tekemisissä hollantilaisten kanssa, niin sekin kun heidän, että se kutta juaa, että mä olen täällä nyt se maahanmuutta, ja nämä on paikallisia ja et. Hää, mistä mä tietenään kyllä. Mä tietenään kyllä. Jaa! Mutta siis sellan, että noin ei tai jua, että mä oon täällä vähän ni kuulko puolisena. Jaa! Tajuaako noin, että mä en oikein kuulut tänne. Sitten jo varmaan just se pitävi arvelit, että tulee jos menee takaisuomeen tavallaan. Tää on se sen voneen. Mä olen ehkä vähän ulkopuollinen. Olin kuin mä toinen jalkajossa on muualla. Joo, tai kun mä en mietit taas minun, mien mä oon kertoo mun päivän moustikoissa tarkemmin mun tän päivän hankaluuksista. Mutta jos sitä mä en mietin, että kun mä aaluisin selittää töissä, kun eikö syystä, taas uomenna, että noin tää teitä ei lejä mitkä fiiliksi, että niin musta on tuntuu mä aaluisin ruota purkamaan, että mä oon tuvat mun yhtiä. Mutta sitten on vihvesti koskaan tai juttuvalla, miksi nämä asiat on mulle niin hankali, että mä aaluisin kertoo. Niin se on tietenkin täällä se kieli-taito. Se ei oo pelkästä, mutta tähoita joku asiaa semmen yhden putkeen. Maa sitten mä oon hoidan sitä sitten kielelle, että mä en koko on aana osaa. Ja mä auteetaan joko sillä kielellä tai mä aute tai en laanniksi, mutta jos mä pyydään voin en laanniksi, niin mä oon nähdä syyllisyyttä siitä, että mä en osan nu asio odot tällä oikeella kielellä. Ja nein kaikki tämmöinen on tosi vahativa. Ja sitten on tietenkin se, että näsiat teivän toimii. Se on se, että mikä kaikki kohtaa. Ja vaikka ne toimiskin niin ne. kaikki systeemmin on uppauutoja tai tyytyy tekijä se kokoologii, - ikkaopetella uudestaan. -No, meni oskan tietä, meni sitä nyt oikein vai eikö. Ja. Sellas, että se mulla voisi olla ihan itse sitä selvyksiä. Ja taas tuntuu maten teitä ja tyhmiä juttuja, - kun mulla on tuntuu, että tämä ei noin varma toimiksina asiat nyt näin - tähän, niin kokeen laan nyt. -Joo, siis mä käs on semmoinen kasuomannut, - että mä ootan todella pikku tarkastikos, - koska tuuttaa kaima halun varmistaa, - että kaikki menee oikein. Siitä monesti tulee sitä, että paikalliset on sille, - että mä kään tiedä, miten tämä tehdään tai makkoskaan tehnyt - tota tai ihan samaa ei se on noin päivän päälle. Mikä se ikinä on kaimaan sille? Minä olen kuulemme ihan muuttaminen, - ja menee voi jälalla astua tietysti väärään kohtaan, - että pitää tehdä kaikki kunnulla, niin sekin osella ne omaa - kun mä taakkaan saa ehkä, että vähän aina pelkää, - että mitä jos me tei jotain väärin. -Joo, niin se tuntuu siltä, että jos mä vaikka - töissä kauhean väsynyä, - niin musta on niin kuin kaa tyymäärä sitä, että - tämä normaalielänä voi joskus, - kun se olla maahan muuttaa, - että johan rankin pahku, - kun kaa on niin kuin päälle pahjojatte lisää. -Nee, ei pä. -Joo. No mutta ei tässä sit sulla, - olikaisuutetaan ajatuksia, - ja sitten negatiivisistä muutoksista, - tai mitä se tolle tämän oetta tapahtuis. -Mohon viittit olemme aika semmin, - kun se puhut vähän siitä, että sulle on ollut niitä semmoisia sitoutumisongelmia, - niin mulla on ehkä niin kuin pelikuvaa vähän sijut siitä, - että se, että mä on tippunut ihan kärryyltä Suomessa, - että kaikillaan esit niinku kohut, - esimerkiksi julkisten kuolle, - että tai tämmöistä vastaavat, - ja siihen, jotka on niinku päivän puheen aiheita, - niin mä missään, että mä on joka kertomaan - me ensinnä mä aivan, - en mä tiedämistä, - kuin ihmiset sitpuhuujostaa, - ja mä oon se lehme tiedä kuka toiminen on, - ja mitä se tekijävistä se tuli kuuluisaksi, - mä entiä uusia sanoa ja TV-ohjelmia, - tuotteita, brandeja, - politiikassamalla, olla aika pihalla, - musiikkiä, - eli oikeastaan kaikellaan niinku, - tämä ne päivittäinen media. Ja tämä on niinku just pelikuvaa siitä, - mikä se tilanne oli niinku täällä aluksi, - kun tänne muutti, - että silloin tuntu siltä, että mä oon täällä, - mutta mä oon vähän pihalla, - enkä mä oikein ymmärrämestään, - mitä että vaikka mä kieltä ymmärrän, - niin katto jotain komediaa, - vaikka niin, että se tai ju yhtään niistä, - että ne välillä puhuu, kun siellä on niinku, - piittauksia, johonkin tämmöisin päivittäisiin asioihin, - ja se on niinku käntynyt sitten tänne päivät, - enkä mikä on siis sinänsä ihan kiva, - koska sitten on paremmin perillä täällä, joo. Ja sitten mä aattelit no voisi sanoa, - että no, kun ne rupee, kuntelee suomalaista muusikkiä - kattomaan kaikki suomille, - fattia TV-ohjelmat, sriimi palvelusta ja luojen ja - kuuntele suomen uutteiset. Mutta ensinnäkin, - mulla on ainakin semmoinen ilmi, - joita että esimerkiksi suomalaisen muusikin kuntelu - on tosi omituisen tuntusta. -Nä ihan. - että jos mä olen sillähessä vaikka kauppaa, - ja sitten mä laittaa siinä on muusikit soimaa, - niin se mulla ei tuu mielenkään laittaa suomenkeellistä - muusikkiä soimaan. Ja oman joskus sille, että esimerkiksi jos mä lähden vaikka lentokentale - momenossa suomeen, niin sit voi laittaa, - kun mä olen niinku mielen ette ajatukset, - jo sillä, mutta se, - se ei ole tekis sovi atmosfärriis, - se ei ole tekis sovi, että se ei ole tekis sovi atmosfärriis, - se ei ole tekis sovi atmosfärriis, se ei ole tekis sovi atmosfärriis, - se on tosi kari ketyri. Toinen ongelma on se, että on pitäisi perjatsetuplata - melkein kaikki media, koska kyllä haluan kuitenkin kattua paikalliset - uutiset ja olla perillä siitä, missä täällä puhutaan mitä täällä tapahtuu, - missä tässä lisäksi kattua kaikki suomi hommat, - lisäksi kattua niitä yksiin, koska sitten taas voika ystävä ymmärrän, - niistä mitä jos katteli sieltä on suomi uutisia yllalla. Myös kyse, että ennenkin niin tarjonta kaikessa mediaissa on niin - valuimia, että tavallaan se tämän, - niin ku valitse jonkun pakkat, on ollut se sitten joku TV-sarjataan - YouTube-video, niin on ennenkin niin kielne on niin kuin paljon suurempi. Ja vähän liittyen sitten, että äitiin kielehuonnontuminen, - joo ei tää nyt ovoi olla odottamaan ton efekti, - mutta olisi mulle silti odottamaan ton efekti. Et emä ymmärtänyt, mä olin yksi niistä, jotka tavallaan - nauraa sille, että niin justiin, että mukaan osa suomeen - nää hyvää läppäätä, jotenkin mä en ottamassa sitä niin vakaavasti, - kun se olisi pitänyt ottaa. Mä en yhtään oleettanut niin kuin nykyään, - siis mä en ettiin niin kävössä noin, että - tietäisin mikä tää kokemus on, mutta tuntuu välillä siltä, - kun muistissaairausta, joku aivo vammata, - joku rystyiset valkosena puristaa, ja tietää pitäisi tietää, - joku sanaa tietää, että on käyttänyt sitä satoja, - tuhansia kertoja ei tuumitään. Ja jos se, että kuinka se on käytynyt siitä, että aluksi kuukla - saana mikä tää on englanniksi, nyt kuuklaa mikä tää on suomeksi. Ja se on ahdistavaa. Siis ihan tällä viikolle, mä tei jotain Instagrammin kuvatextiä. Ja mä pyöritin sitä laus, että ihan oikeasti puolituntia - varmaan eri sanaa järjestys se. Tiekkemaan niin kauanita sanoja, joka te alloo ja mä jokellan niitä - siinä päässä, että onko näin nyt oikeessa muodossa, - ja onko hän tässä enää mitä järkeä ja niin kuin semmoinen, - että tuskaa hikinouse, että miten voi olla näin vaikeita. Se on sellainen, joka olisi sen alusta asti, - jotta paljon vakavammin ja siihen pitäisi keksiä jotain oikeasti - jotain oikeita ratkaisuita enti edä, koska se on ahdistavaa. Mutta siis niin. Mulle ei ole toivilla yhtä pahasti pienvälillä ja takissanaa tää hakea, - mutta mulle on täällä viikolla mun suomalainen kaveri, - joka on tietenkin kustannustoimittajan suomien kieleammattilainen, - niin mä niin koska se on painneet, että se sitten päättä mun kieli - tai että on vielä hyvää japuhun kaunista Suomea. Niin mun silti on tuntumme, että jokin se on painneet vaa, mikä siinä oli. Mutta mä sanoo ihan vaan normi sanoin ne väärin. Tietköhet mä kyllä muistanne sanoo, mutta sitten mulle näkki - puheenni kohesakosminen lukihäiriö, mutta puheenhäiriö. Tietkko joku jätellä jokin oskin, niin sitä vaan sanoo joku jätellä jokin soski. Jotta esi se olisi se pikkujuttu ja ajatot valaajien suomaa, - toivot se mun kaveriä ei huomaa, mutta siky sanoo välillä nauramulla. Mutta puheessa se vielä vähän menee, koska puheessa saattaa aloittaa lauseen - ja aloittaa uudestaan lauseen. Niin kun se voit vähän siinä, eikä kuka teille niin tarkkaan, - se pystyt viestiä äänen painoilla, se viestiä tempoilla. Mutta sitten kun mä just jotain kirjoitan, niin sitten kun sitä tuijottaa niitä - ihmellisiä kuljailisin ko sanoja. Pärin se oli semmoinen yksi sana, mitä mä täällä viikolla, - jos mietin, että siis onko tämä ollenkaan sana? Ehkä tämä on ihan hullun näköinen sanatään ympärin. Niin. Toi on myös tämä oli niin nyt kuljoille, - jos siellä jotain kielen ymmärtäjien, kielen, - niin tämä huolto ymmärtäjien, niin niin jää lähettäkään mulle jotain vinkkejä. Ja sitten mä haluaisin myös eroontasta. Mulla on semmonen - jakomielitautinen, suhtautuminen, - ja semmonen katke ruusta, niin kun koko Brexit kauttamaa, - mutta jakautta ei uakse linkaossa, - että koska mä oon samaa aikaan silleen, - ittuu on koko pikkuprytään, ja teikö leikin jää keskenään, - niin minä tallonteen ne ruvan hiekkallinnalla, - lällällä lieruu en haluakka olla teidän kaveri. Mutta aini, ja tin oman kotiimaan, niin muuttaukseni tänne - ja arakaasta myös olla lontoonlainen, - ja puolustele mun perheille sitä, että miks mä asut täällä. Ja siitä tulee semmoinen melkoneen myräkkä. En oikein tiedä siitä haluaisin jotain, - kun tehdään rauhaseja, ja se on se ajan, - että on parantunutkin, mutta se on vähän semmoinen moni, - mutta kun viikoska mä hän muutin tänne kastuutta 16, - se oli kolme kuukautta semmoinen äänestykseen ja elkeen, - niin se oli siinä oikein sen myrskysillmässä. -Mä voin kuvitella, koska et tiedäkin näin välillä - kiinnostaisi, mutta apritaan niin on, - ja sitten mäkin tunnistan sen esilleen, - että oikeastaan ei niinkuin kauheasti huvittaisi, - mutta asiaan on rasisti breksi, - niin keskelle ja on vähän sellan, että niin makaan te, - kun petaatte, ne kun kuulee, jos tois breksi tili, - tietysti ongelmista, miks minkään haluiskelle kävitään vahaa. -Mä oon sama aikaan täällä, - että hän me haluatteet enkäään. Mä oitet täällä samaa veneessä, - ja mä oon silti silleen. -Jess! -Mot siitä pilmää johon määräisen itselle, - että tavallaan sinne multta minua on niin kuin monille, - varmaan käy tänne vaihtoehto, - että siellä voi englanniksi elää ja tehdä töitä. Ja joo, että sinille on suhelpumpekuvi, - minä tahansa muoleen muut ohjossi, - jo kiinni kieli taittuu. -Mä ehkä mä on kattunut sitä, - niin että mä en annattoon toisaalta, - niin kuin viedä tätä multa, - jotenkin silleen, että kun mä haluan täällä olla, - että mä en annan lasit omaan niin kuin tuleen vaihsuutta, - niin pilaa mä sen takia, että jatkuu on typerjä. -Joo, hyvä asenne. -Nee, onks sitten joku suinen positiivinen taitota ja asenne muutos, - jonka toivoisiteettä myös ei ulkosuomalaiset voisi oppia, - ja mikä se ois. Ehkä se on se kokemus, että se, joku äänekoskita ei suomi ylipäänsä, ei ole kaun se maailman keskipiste, eikä nyt mitä heitti äänekoskalaisille, vaan siis tämä nyt oli vain esimerkki. Enkä mä myös vertaa tässä niin kuin jänkkeihin, koska meidän identietti on siinä mielessä hyvin tietenkin erilainen, mutta vertaisin sitä siihen, ehkä siihen olen oman elämäni päähenkilökokemukseen, että mä sanoisin, että ehkä ihmisillä, jotka ei ole asun ulko-mailla, ehkä luonnostaa semmoinen tämä on niin kuin se maailman keskipiste, jotenkin se omaa aina jossain määrin. Siihen se vaikuttaa esi. Toiseksi se, että muistettais, että se, että joku ei ole tai on meidän rajojen sisäpuolella, ei tees itse ihmiset jotenkin auttomatisesti samallaista tai erilaista. Se on kanssella ne havain toi jonka tekee mun mielestä maailmalla. Toistuvasti mulla on toivena se, että jengi hippaist kaikki suomalaiset ei asus Suomessa. Etenkin niille, jotka on aina karjumassa jotain maahanmuutosta, että niin me suomalaisetkin voidaan olla maahanmuutta. Eli sanoi ihan suoraan sitten, mitä ihmisryhmä oikeasti tarkoitat. Toisaalta haluaisitko myös jos meillä suomalaisia kohtaaltaisemahan paskoja maailmalla tai meille oltais hästä krajatkiin. Jos keren edustetaan arvoja, vai saadaan kun me, me ne vapaasti muut eikö, koska mulla on parempiä kuin muut. Jos näin on, niin voivarmaa miettiä, että miksi käynnään on omaa sitä mielestä. Siinä vaikka suosittelen kokeilemaan näitä mamun kenkijä, jos tämmöiset harhat vainoa. Näin mä sanottiin. Pivisään on ottaa. [Avallistus] Nyt vuorossa viikon moustikat ja mansikat. Nierkä alotas sinut viikon moustikalla, eli mikä on vielässä? Vuokraanta ja on vielässä. Ensinnäkin meillä on ollut siis kohta kuukauden vessa juoksevat, että tiedä koko aamalla ei minne kallattia levänsisiille. Se ei jotenkin se tankeisi. Suhisi lopetas sitä. Ja mä ajositella, että tällaisuun perässä vesilaskuokumola on se heti ilmoitettu, kun se tuli. Täällä on käynyt kaksi jo eri putkimiesta ja mitä ei ole vielä käänteyhty. Niin niin pitäisi saada se korjattua. Ja sitten muutankin jotenkin semmonen suspicious, kun siellä hetti tänne jossain vaiheessa, kun sellaista arvioit, ja arvioit semaan niin kuut tän käämpän arvoa. Ja jokai yleensä tehdään ennen myyntiä, mutta meillä ei ole niin kyllä kerrottu mitään seitä, että ollaanko me ei et heittämään sitä tältä tyyliin ulos, josta on menossa kerta myyntiin, että meillä pitää solta tässä vielä sitä niin kuin sopimus aikaan vähän tämän kesäkuulle. Ja sitten on nähät tule, että se tyhtäkkiä sille ei ole tämänken yhtä ihmettelist viime tingassa. Sille ei ole hei, pitää lähtä pois tämmönen nyt myyntiin, niin vähän semmonen. No toivon, että ei tuu ehkä se pahalusti, että tämä viin karvonaisessa se nason to on. On niin kai, mutta jotenkin siitä, jos on ehkä kommonikoida vähän paremmin, että mistä tässä on nyt kysymys, mutta kuuttaa kuutin ihmisten koti. Mutta joo, minkä slaisia ustikoita siellä päässä. No ehkä niin, kuinka itse sitä selvä moustikka on se koronatullin, että nähki, kun olivat johti, että kuvitellaan laittamme voisi olla yksinista harvoista, joka ei sitä koskaan saa. No toi olin painitin viimeinen tyyliin, mutta tuttava piirissä. Mutta siitä on selvitty ihan ihan hyvin. No mä en nyt mun moustikka voi olla siis pesukoneen. Pysukoneen, joka me ollaan tilattu. Ja se määtilaisin kotiinkulijatus ja asennus. Ja miks mikä ei koskaan meidän niin kuin pitäisi. Ei vaa siis. Ei lennamulla. Me oli soittanut mulle aamulla 730. Ettei on nyt toimittamassa sitä. Siis me tilattiin se viikolla oppuneesin, että toivon se maanantahennaa, että me joudut saatu mitään ilmoitusten moneltakomaanantajalla. 730 oli soittamassa, mutta mun kändykkäkinni. Eihän mun herätys oli 730. Tähän soitti just jatinkin sehän rytyksiä aikaan. Ja mä ei sanoa vastattua niille. Ja sitten sieltä tulee tyyliin minuutissa, kun sä ehkä posti. Ette ollut kotonnaa, kun yritin me tavoittaa sinua. Nyt tämä toimitetaan joskus mulle on. Mä sitten nyt olin kyllä epistä, että ei ole ollut vielä disoventakaana, kun oli vasta soittamassa, että ne toimittaa se myöhemmin. No ei mitään siinä sitten mä valitse sieltä uuden toimitusajan. Niin kuin tällä päivälle. Mutta sitten ei län ilta päivällä myöhemminen soittaa sieltä, että hei, että sä tää mulla ollut kotonnaa, että voitaisi kun me tuodaan se sulle nyt. Mä sanoin, että ei ole kaisu pihin. Mä olin niin kuin tein tyytä kotonnaa. Ne koko päivää kotonnaa oottamassa. Ihetken päästä se tulee. Ja sitten se käskkeen, mutta siinä alas kattomaan. Se ei truenu kannataa sitä, että sukonnetta tänne kolmanteen kerrokseseen, vaan se käskki, mutta siinä alas autolleinsa kattomaan sitä. Ja se oli sille, että joita tässä on tämmöinen kolhu, että halut satan silti. Me katsotaan sinne päällä on semmoinen kuoppa, että se on oikein vauriotunus. Kuljatuksessaan ja mä olin sille, että joo on oonnoa. Se nyt haittaa, että otetaan nyt vaat, kun havaan nyt kannat sen tonne sisälle. Mutta sitten kun se ropesta käntämään, niin se koko poistomesi putki oli katki. Sille, niin sitten se oli se ole oho. No, ei tänään nyt voikkaa sulle antaa. Että mä voin vää tulla huomena uus. Ja nyt on siis huominen. Tänään, niin tuli aamulla viestimu oli tänään. Silti nyt mulla on käynnykkään äänellä ja moi, jos ei tämän ottamassa siellä viestiä. Mutta ei neiluottaa, että ne toimittaa sen kahja kolmen välillä. Joo, jos tää. No ei tullut kahja kolmen välillä, eikä tullut kolmen jälkeen käy. En kää, en kää tullut vielä käy. Mä nyt laittoi nasiakaspalveluviestia, ei oo mitään tietoa. Tämiksi. Just näin. Tämä on näin vallasta. Ja sitten tää ei vielä ole. Eikä tässä vielä kaikkea. On vielä hyvä kysymys, että pystyyksestä on aika asentaammeille. Kun mä etilaisin sitä semmoinen tissain ja sinä asennuspalvelu, niin sellaisin kyseisiin vähän, niin kuin se on aika se reikkiä meillä, sellaiseen, ja putkissa, millä sen saisi kiinni. Ja sinä oli sähköpistokkeesta, se on ihan ihmekkyseen lyhy, että onko teille, kuten mönnen pull switch. Ja sinä asemmossa sitä platikosti, joihin me etietko nähdellä ruh. Ja meillä on just sellainen, niin me vessän valukat käsia on nähdellä rukat käsin. Ja mä en tietarkoitettiksi läsitää. Ja sitten siinä on lisellä, että jos teillä on tämmönen, niin se pesukone pitää tietenkin kiinnittää siihen tähän poksiin. Ja mä se levoat, koska meillä ei ihan normi-pistokekki selvässä. Nämä on jo joku tämmönen juttu, jotka tystyt ole menee prittimaallinen vessä, jossa ei ole pistokkeita. Ni sit se pitää ehkä kiinnittää siihen pömpäliin. Ja, mutta ei siinä niin kuin ollut mitään sellaisesta vaihtoehtoja, että laitapesukonekin ei normi-sähköön pistokkeeseen. Ja mä olen nysljettämään, mitä on tietoa, siinä on puhutti, jos tietysti short-circuitista ja mä siltä on kaikkea tähän tytähän niitä se, että se ei ole niin johon tämmökäätköstä koko taloon on nimästi. Tilaasisiin siihen koko asennuspakettiin. Ja jos mä oon niin kuin niin se, mihin varmaan, että kun sit tulee, niin se kysyin, että miks ihmässä saattilaan on se asennuspakettiin sullana tämä normi-pistokettä. Ja mä oon nyt nää, joskus tuollaan. Boi, boi. Mä oon jatkavakka, mä oon män sit kalla. Periattessa meillä on täältä uusi hanna koti, että vaikka on tuli valitakin asioista, niin mä jää kauhe onnellinen täällä asunessa, muistunut meillä on vihnyt kyllä aikuiseni, missä en koti. Jätkökö meillä on kolmehuonetta ja kettio hyöjä, situnut isolta ja kivalta. Ja meidän se viime viaksossa mä murehin sitä, että nyt luossa se lopputarkastus, meidän edellisen kämppään. Uuh, sit mun voisin pätäksi, tämä asuntojaksohukka. Okei. Mä oon kertoja lopputarkastuksesta, mutta siis lopputulossa oli hyvin saatiin takuurahtakaa siinä ihan täytyy. Stryhkä sen voi olla. Minun män sit, mutta minulla on hirveä hyvä viikko siis koronasta. Puolimattota ennen koronaa. Niin, mulla ei tosi on kaverikylässä Suomesta, ja sitten olisemmöinen Amsterdam-filiste oli viikollopput, ja ikäänne on varmaan sein sen koronan. Ja tietkä oli kivaku, että täälti hän hyöstä track and trace ja soittimulle sitten, että jää on korona, että no missä kaikki jälautt käynyt, että he voivat varottaa ihmisiä. Ja tietysti mä olin käynyt ihan kaikkialla. Mä sanoin sille tyypille, että mulla on täällä tukeja mässä turisti, että mulla käynyt kaikkialla, että minkä se oikeastaan, joka se vaatekaa opajaravintala ja kahvila ja varia, kojuu, niin se olisi lehuu. Ei täyviin vaatekaa oppa ja listata. Selve. Mut joa. Ja kivaiorittamuistella minkä niminen tämä yksi vario oli, joinen menittämään toisen varijälikkeen, mutta ei mitään tietoa. Joo. Mut niin siis samasti ihan Amsterdam-filiste oli, että minkä vaihein paikkoja asioita ja sijoita ja je, oli mukavaa olla turistina, kohti kaupungissa. Se on kyllä semmoinen ulkosuomalaisen ulkesosalata. Siskuontte he et niinku jotain piristystä kipinäät, et ehkä vaan haan suhteeseen niin kipinä siihen ovaan kotikaupunkin, saa sillä kuottaa, mutta turistin hoteisiin saa ja teetkö sitten haippaa sille niin kuin sitä niin sitten, jotenkin vuotaan itse enki jotenkin se vasi juttu ja mitä ei ole esitteki sitten. Joo, no mutta ei tässut mänsikka. Viikolloppuna käytiin punmausista. Etella rannikolla joten isovan hempien tyköynä ja soli jännäämällossiläinen, koska on käynyt. Ja tota oli ikivaa käytiin siellä rannalta, mikä sen tontaa semmonen huvilla iturimissa oli arkeut pelihallit ja muut ja tota se oli tosi mielenkiin. niin tietenkin on silleen, että se on ihan erilainen tunnialmakumissamme, saman aiemmin käynyt. Aiemmin käynyt täällä, että se oli sellainen melkein välimereellinen, jotenkin tunnelma. Siillä suosittelemme käymään. Meidän siinä kauheasti ehdottu olen tietysti aikaan kuin vaaviikollopukäytiin, mutta leki vaan nää jotain uuttaa kulttua kulmakuntaa. Ei tyyllä, että tää on paketlistalle. No, tässä oli varmaan meidän tämän kertainen jakso. Joo, enskerallamme kylisteellä laseja ja huudetaan pupissä. Heivsi laikaa seuraavassa meidän instassa. Me jättää niillä äätmumamupod. Meidän taas eläkuvia ja infompodi liittyen, eli päätässä kaikki eikin valon tuosta ja Amsterdamista. Jos tykkää, kun nämä meä hypinoitani jätä meille viistäähtee ja tai hyvä arvosteluisin spoti-feissata ääblöpotkästissä. Kulla on taas. Hei! Bye-bye!