10. Tunteet työelämässä. Vieraana Jarkko Rantanen.

Tervetuloa kuuntelemaan psykopodiaan, podcastiä, joka käsittelee psykologian eri aihealueita ja ilmiöitä. psykopodiaan emäntä, olen minä, työ- ja organisaatio psykologian erikoispykologi, Nina Lyytinen. Tässä psykopodiaan jaksossa keskustelen psykologi jarkkorantaisen kanssa tunteista työelämässä, hänen kirjoittanut aiheesta useita tietokirjoja. Hän on jarkkorantainen. Joskus voi olla, että kaikista tärkein tunne on turhautuminen, että miten me se jossi hän käsittely. Se voi olla onko ensin vaneaskinille sitten, joskus se voi olla, että jos se on vaikka se luottomuksen psykologisen turvallisuuden rakentaminen, mä uskala tämän lama itsemme. Jokalvyysliittyy taas toisaat siihen, että useinemmassa innostus ja ylöpeisiä muuten syntyy sitä kautta, kun saadaan perustavalautus ja asioita kuuntoa. Me saadaan vaikka semmoinen tunne ilmastotaisuinen fiilistänne, että täällä mä uskala mä oma itse niihin, mutta välitetään mä oon arvostetaan, niin kyllä mä olen helpompi myös innostuas siellä. Usein ruokkiin semmoista innostusta ja sitten tulee semmoinen, että mä haluan antaa itsestä niin enemmän, kun mä koidettä muun mullekin annetaan. Pohdimme jaksossa jarkon kanssa sitä, mitä tunteet ovat ja voiko kokemiaan tunteitaan valita. Jarkokertoa myös tunneilmastosta eri tunteinen vaikutuksesta käyttäytymiseen me ja siitä, miten tunteita kannattaa näyttää työpaikalla. Hän antaa myös käytännön vinkkeä yksilön ja organisaatioon tunnejohtamiseen ja hyvän vuorovaikutuskulttuurin luomiseen. Tervetuloa psykoponia vieraaksi, psykologi, jarkkorantainen. Kiitos. Tänään puhutaan aiheesta tunteet työelämässä. Mitä tunteet oikein ovat? Tunteestaan ei ole massa kaikkien hyväksyä määritelmää. Tunneet tutkijatkin ovat erimielisiä, mikä tunne on. Kaikennäksiä ajatuksia pitäisi olla kehollisia tuntemuksia. Ja jotkut pistää sinne toimintapyrkimyksiä ja erilaisia sisäisiä tuntemuksia. Kun tunneet tiloja mitä määritelään, mutta me on käytetä semmoista hirvittävän yksinkertasta määritelmää. Tunteet on tietoa ja ne on energiaa. Eli tunne aina pyrkii kertomaan mulle jotakin ja sitten se säätelee mun energiaa tasoa. Sen tiedon mukaisesti. Otaan vaikka esimerkki, jos mulla on kapeellistyyn jotakin asia, niin mun tunne kertoa mulle tytöjokuuhkaamaan. Ja sitten mun energiaa taso nousee valtavasti. Tai sitten ihan vastavasti, jos mä vaikka innostunnustakin, niin tunneet tilanne kertoo jotakin, mikä mulle arvokasta, mitä mä haluan. Ja sitten mun energiaa taso nousee sen mukaisesti. Siitä tavalla tunneet tuona tietoa ja energiaa ja mä aina hirveen midellään näkisin, että mun tunneet varsinkin työelämässä, kun mä ajattelen käytetään tästä yksinkertasta määritelmään, niin tunneet on tietoa energiaa niin kyllä mä varmaan halutaan sitä kuunnailla ja käyttä. Miksi mä haluan hukata tärkeää tietoa ja arvokasta energiaa? Onko tunneet jotenkin automaattisia, vaiko niihin vaikuttaa? No, ne on kyllä pitkään niihin automaattisia. Ja toisaalta niihin voi vaikuttaa. Mutta tota meihän ei voidaan niin kuin valita tunteita esimerkiksi tämmönen autus, että työelämässä nyt jos vaikka ajatela, että tasaalta sitten me halutaan sitä meidän ihmistöisinnostulleita. Kyllä mä tiedetään, että ehän ihmisiä voi keskeä innostumaan. Tai jos itsekin joskus päät tästä, niin nyt on tämmönen aika työsä tehtyvää päätämpä innostua tästä, niin aika harvaalta se onnistuu. Tehme me voidaan valita sitä, että mistä me innostutaan esimerkiksi. Mutta kyllä tunneiden kanssa sillä tavalla voi työskeninä kokoajan, että mä voin kattoo vähän, että jos mä olisi nolvaikka taipumuksena suuttua, niin mitä aikaisemmin ja usein räjähtää, ja silloin vaikka niinku huutaan joillekin jotakin törkiöksiä tai jotain muuta loukata tai jotain muuta, niin mitä aikaisemmin me pystyy niinku huomamaan sen, että nyt mä alan suuttumaan. Sitä enemmän voi sitten vaikuttaa siihen, että mä voi vaikka sitten hengittä rauhassa, ja ottaa vaikka irti oto sitä tilanteesta ja käydä vaikka vähän hengittemassa happeja välillä ennispäinit. Yleensä, että mitä aikaisemmin tunneiden tunnistaa, niin sitä paremmin siihen voi vaikuttaa. Ja välillä kuulee myös semmoista, että kun mä käyttää nyt tietyllä tavalla, niin mä en pystyy siihen vaikuttaa, kun mä olin vihaneen, niin miten sitten käyttäytymiseen vaikuttaa minen? No joo, tää onkin mielenkiintoinen teema. Niin mitä ihan samalla tavalla kuvassa, mutta kuin ei voida meidän tunteita, aina valita niin tuossa tätä käyttäytymisen me voidaan kyllä vaikuttaa aika paljon. Ja varsinkin lyhyellä aikavälillä, että muista näin nyt hyvä esimerkkiet, jos vaat vaikka vihaneen. Ja sitten, jos jossain oikein josuuttunut, niin siloitteenä voi, mutta jotain just vaikka, että josa tunnistat sen etukkaiteen ja hyvin saa jo niissä voi vaikuttaa siihen, ja nispäin, mutta sitten pitkä aikavälillä käyttäytymisen vaikuttaminen on kyllä paljon vaikeampi. Sanutako vaikka, että joku päättää, että minä päätä nyt sitten ruveta liikkuvaan enemmän ja laittumaan, ja hän alkuinnostuksen voimalla sen tekee sitten yhden kerran syötervelisesti käy kerran kävedylillä ja nispäin, ja se menee sen tuntein voimalla hyvin, mutta sitten sen käyttäytymisen muuttaminen pidemmä aikavälillä ja se onkin tosi paljon vaikeampaa. Ja tämä on vähän samaan työllämäskin, kun me puhutaan organisaateon muutoksista tai siitä, että pitäisi muuttua. Ihan samaa tavalla useimme saadaan lyhytaikaisia muutoksia, koska se on lyhytaikaisia toiminnan muutoksia aikaiseksi, mutta miten me saadaan sitä pitkikaikasta muuttumista, niin se onkinan paljon haastavampi juttu. Ja silloin meidän pitää toisaalta se vati erityisen hyvä semmoista kykyä myös tujas työskennällä tunteiden kanssa. Esimerkiksi jos päättää jotakin tehdä, niin työskennällä sen suuntaisesti vaikka ei siltä tuntuisikaan, eli toisaalta pitää myös olla toimia omien tunteiden kanssa silloin, kun ei omaa tunne, että sillä tavalla tuekkaan. No miten sitten näitä tunteita johdetaan? Eihän tunteita voisi sillä tavalla suoraan johtaa, ettei voisi ei voida sanoimisille, että nyt innostukaa tai eritylkaa motivoitana että muuta. vaan tunteita johdetaan sillä tavalla, että pitää nähdä, kun tunteita on tietoa ja energiaa, ja toisaalta tunteita on tosi asioita. eli ajanko me nähään, että työpäikassa on jotakin tunteita, niin on myös faktoja tähän muista monesti hauska, kun me puhutaan työmästen puhutaan usein käytästä vertaista, että menon rattsasta ja elefantti. jos rattsasta ja on se järkeä, elefantti, jos se tunne, niin me puhutaan selle rattsasta ja me puhutaan, että faktoja ja järkeä ja strategiasta ja tavoitteista ja prosesseista ja muusta. ja mein nähdä sitä elefantti ja mikä on siinä huoneissa niin niitä tunteita. mutta mä sanoisit ihan samalla tavalla, niin tunteetkin on faktoja, ne on tosi ajat ja asioita se, että työmässä. jos me olemme jotain tunteita, pitää niin kun ottaa ne huomioon ja mein pitää lähteä liikkeelle siitä, mikä on totta. eli jos me olemme vaikka semmoinen tilanne, että meillä on huono työilmapiiri, niin sitten pitää muista lähteä liikkeelle siitä, että meillä ei me sitä näitä kokeen huonoja fiiviksi. meillä on huonoilmapiiri tällaista huono tunneilmasta ja sitten lähdetään kattomaan, että on minkälaisia tunteita. aksimisturra-autuneita, vaikossa on peloisissa, vaikossa ne häpeissä, vaikossa ne kateellisi ja vaikka mitä tunteita, ne jokin tunteita lehtenä. ja mistä mikä niitä tunteita aiheuttaa ja sitä lähdetään liikkeelle sen tosiasia kanssa, että tällaista tuntuu. niin usein käyltä samasta vertauskuva, että avaimen on sovittava lukkoon, että jos me noin joku tunnettiva, niin siitä meidän pitää lähteä liikkeelle. saaks mä kertot tämä hyvin hyvin hyvän esiberki, tässä oli meillä oli kerroallisemmanen myy ja porukka, joka oli oli tilattu valmennus tunteet myyntityessä. maiteikin meni sinne kahden innoissa liitekkumatta, että myyjättön useisemmosiakaan aikaisesta verteen ja puhelijata ja kiinnostuneita tämmöisesti teemasta. maallisen mun ehkä joku 15 minuuttia sitä tilaisuutta vetään, joku nostupia stuntumatta on ihan äärimmäisen raskaasta ja maatteet mikä tässä nyt oikein määttää. kerroa mun tunnettilmällä, lopetisemmin luennon näistä sanoo, että mitä olen itse minun jo olo, että joku mä kevi rekeä vetä esinnettä. Maatteet teet tästä kiinnostuneita, mutta mitä hän tässä oikein tapahtuu, että onks nyt jotain, mitä mä en tiedä tai puhsemme tästä väärin tai eikä sitä aiheuttelee kiinnostava tai mikä tässä oikein on. Yksi tähenkivä siinä vähän kannalta on kiusantunnan hiiljasta yksi henkilö siinä sanotaan, että kaikesta vaan tullut piristämään meitä. En kuinka niin, että meillä on täällä suoransa ihan surkeafiilis ja kerran meille toon johtopalkkasi onko piristys konsultiin ja se oli kaikista kamalintamismalla ikinäutun mukana. Mä lupaasin pyhästi, että okei, mä en yritä piristää teitä, mutta kertokaa mulle lisää sitä huonnosta fiiviksestä. Ja sitä nähdä puhumaan, mä saat ihan älyttömän hyvä keskustelu, hyvä tommonen tilaisuusita alkaiseksi. Siellä oli paljon syytämiks, herroin tosi huono fiivisia, kun häpäisi puhumaan siitä myötä häistä tuntuu, niin vilanne, mutta ihan todella toisellaiseksi. Eli pitkä vastaus, miten tuntetaan jotain mutta se esimäneasi, että lähdetään liikkeelle sitä, että mikä on totta. Tunnista tänne tuntia, mitä siellä on, ja lähdetään työskintelyvän niiden kanssa. Katsotaan, mikä liittyen aiheuttaa. Miten näitä tunteita voisi sitten tunnista asiellä työyhteisössä? Se on herveä hyvä kysymys, joka oikeastaan on mennään tulleen johtamisen ensimmäinen askel. Me yleensä saadaan puutaan tämmöisestä, että kytskevy elefanttiin tai virityt tunnettaajuudella tai tämmöiseen vertauksia, mutta pointtiin siinä on se, että ensimmäinen asia, että me halutaan tunteita johtaa, niin meidän pitää oppia tunnistamaan tunteita. Eli yleensä mä lähdetään siitä, että. ihan ensiksi harjoitallaan sitä, että vedetään vaikka päiväkirja siitä, valminusten välillä, niin vedetään päiväkirjaa siitä, että minkälaisia tunnereekty otamme näen. Nääksi kuinka paljon iloisia ilmeitä surullisia vihasia, näikövän autun pyrskähtyksiä. Me vähäkaan niin kuin pidän kirjaa siitä, että minkälaisia tunne ei ole mä näet täällä minun työpaikalla. Ja sitten jos ihan vastavasti, niin pidän päiväkirjaa siitä, että minkälaisia tunnereektyntä itekoin. Me annetaan siinä hyvääntä avuksi, joka tämmönen tunne kartta jonkinlainen, millä pääsee avuksi. Nyt tämmönen hyvä ajatus siitä, että jos tota meillä olisi vaikka joku viiniasian tuntia. Ja hän sitten sanoisi, että kyllä se kysyy, että minkälaista viinia teillä on ja hän se olisi. Meillä on tämmöistä puunasta ja meillä on tämmöistä valkosta ja sitten on tämmöistä rosaetakin joo. Ja se ei mitään, mutta olisi kertoo, niin hän kovin pitkälle pötkis. Ja ihan sama juttu tunteiden kanssa, jos mä olen saadaan sanoa, että noitunut on hyvä tätä ei tuntua haata tai ei tunnoikea miltään, niin eivät kovin niin kuin hyvää kubaan voida saada siitä myöskään, että minkälaisia tunteita täällä, niin kuin meidän työpaikalla on, ja mitä mä itsekoin. Eli siinä lähdetään harjoittelemaan. Lähdetään harjoittelemaan sitä, että mitä tunteita on olemassa, miten turhautuminen on erilainen tunnekuvakkapelko, ja miten vaikka innostus on erilainen tunne kuin yllepeysi ja niistä päin. No onko sitten mousia työpaikkoja, missä ei ole tunteita. No ei ole, siis tunteita ei voi sulkea pois. Meissä ei ole sellaista nappia kyljessä, millä saisi tunteet kärittää pois, vaan tunteet on aina mukana ja se, että joskus kuulee sitä sanottavan, että mä esitettyissä, niin kuin muuta tunteita mukaan tai muuta, niin se on mahdotonta ja B.C. jo missä järkevää. Eli yleensä on niin, että jos ihminen sanoa jotain tämmöistä, niin he varmaan tarkoittaa vähän muuta kuin mitään sanoa. Eli esimerkiksi voi tarkoittaa sitä, että osaks mä nyt ammattimaisesti ja asiantu asialisesti kohtotajakäsitillä, mutta tunteita. usein sen tarkoittaa, että mä en suutu asioista tai mä noita niitä henkilökohtaisesti tai jotain muuta, mutta jos mä ennottas, mitä on tunteita töihin, ja tarkoittas kun myös sitä, että mä en koskaan innostuun työstä, mä en ikinä koe, että mä on yllepeä mun kollegoista, mä en koskaan kokeisettävät tykkään, jos mä on kollegoista tai muuta nekin on tunteita, niin eihän siinä on se mitä mä järkeää, että niitä ei olis. Stapaitsi me tiedetään tai ihmiset, kuin semmoinen työpaikka, missä ei ole mitään tunteita tai siis missä hiillitään hirveän voimakkaasti tunteitaan ei voisi poista, mitä hiillitään niiden ilmasua ja kaikkia voimakkaasti, niin se on usein aihekaan puuduttava työpaikka. Ei siellä ole hyvä, että se kukaan voi hyvin. Se on tyylsä ja eloton ja pitkästyttävä ja kaikkia, ja se yläsään työpaikka on paljon mukaan pia kiivempi kuin siellä suotuntuu jotakin. Me myös tarvitaan tunneosaan, mistä kuvasiittaa semmoinen tunnistetaan niitä tunteita tiedostetaan myös sekä muissa, että itseessä. Kyllä, se on kaiken lähtökohta. Tämä on ehkä semmoinen, kun he tämmöistä tunnetietosuutta valmennita missään yleensä. Se on tosi tärkeää. Se on semmoinen asia, että kun ihmistä oppii tunneiden tunnistamissa itseessä ja muissaan, niistä joskus tulee tunnen bongareita ja nerupeen bongareita. Mikä se on, että nyt mitä mä nyt tunneet ja kollegat punen joskus nauretaan toisille, kun mä joskus, joskus tulaisille tai etkinen, tänään mä koin aivan uudenlaista ahdistusta. Ja teidän tätä vähän piltä sylmökulossa, mutta siinä on myös vissipointietku. Katsotaan tunteita, miten erilaisiin, että se on oikeastaan tosi mielenkiintoista. Ja se on hirveä mielenkiintoista katsotaan, että minkälaisia tunteita me koitaan pitkin päivää. Voiko jollakin tavalla tunteita johtamalla, niin vaikuttaa siihen työilmapiiriin tai niin kuin sanoit, että innostumiseen ja työntekämiseen? Voi vaikuttaa monenlakin tavalla. Meidän on hirveä monta tapaa. Meidän tehdään semmoista, että me koko ajanhankumme tullaan työpaikalle, niin meidän tunteet on leviä ja me tunteet, mitä me koetaan, niin ne vaikuttaa myöskin muihin. Tiedetään, että se on oikein pahalapäällä töihin tai se on hyvin varautuneen pidetty, niin kyllähän se vaikuttaa ihmisiä dympärillä. Tai jos se on oikein intoa porushoja, niin kyllähän se vaikuttaa muihin, tosin valitaisten ja koussiaamme sitten osataan semmoinen innostustappa myös sillä. No, kyllä se vähän hakaa sinne, että himman, että kyllä se rauhoittuu ja kyllä se rauhoittuu. Eli tämä ja tutkimuksia on, missä todettua, että kyllä se, joka ilmaisee tunteita voimakkaimin, niin sen tunteet leviä sitten voimakkaimin. Mutta meillä on hirveän paljon pikkus ja isompia pienempiä keinoja vaikuttaa tunneilmastoja, ja se lähtee ihan tyyliin ihan perusasioista, että muistaa, että jokainen ihminen malua tulla nähdyksiä, kuuluksia, ymmärryksiä, niin sitten mä tulla vaikka töihin, niin miten mä tervehdittää, niin missä tai joskus käydä vaikka esimerkiksi, että kun tuin mistä tulee kotiin ja niin on vaikka koira siellä kotona, niin miten kyva on tulla kotiin, kun se koira on siinä niin kuin intoa puhkuen, niin mitä jos mä samalla tavalla joskus töissä, tulisikin töihin ja kolkatoisikin yhtä innossa, kun ne näkee ja sulta miltäisiä tuntuisia, se olisi varmaan ihan kiusallista, mutta pointena että tämmöisen kuin pienet asia, että se, että onko mä koskaan ilahtunut, kun mä näemme kollekoita, ja sit jos jos käviskini et mä ollen, niin onko se salaisuus, vai voisiksi mä vähän näyttää sitä tai miten mä puhuntunteesta, monesti sekin, että kun on joku semmonen puuduttava palaverivakkaisemman, että kaikki näyttää sitä, että ei tässä ole mitään, että kaikki vaadottavat, vaikuttaa loppuisin, eli se tunneimasta on tosi huono, ja sit joku sanoi yhtäkin, joku ottaa sen puheeksi, että kuinka sitä tää on tietenkin ihan puuduttaa, miten mä en nyt nyt, niin kun osata, mikä tässä on todennä, että tää ei niinku yhtään niinku näytä ketään innostavan tai jotain tämmöstä, niin usein se, niin kuin sydyttää se nilma piirin heti, että mä vaan tuodaan esiin se, että myytä tämän oikeesti tuntuu, niin ihmiston hirveen halukkaa tällähteisiä mukaan, varsinkin jos tiedetään, että ne voidaan rakentavasti näistä tunneistuu, niin kyllä paljon paljon isompia ja pienempia tapoja, millä tunneimasta voi vaikuttaa. Jokainen meisto on myös vastuussa siitä, että miten me vaikutetaan siihen ilmastoon? Joo, jokainen meistä vastuus omalta osaltaan, ja kuitenkin niin, että mä aina halun myös korostaa sitä, että se, että mä on vastuussa, niin se ei tarkoittaa tämmöstä pitäisi tuntua ennen jotakin. Ettei he me voidaan, että me voidaan näin valita siltä, mistä puhutaan tuntuu, ja meillä oli se masentuneita ihmisiä, jos me voidaan valita, että no piristytään, mutta se, että mä osaan niin kuin toimia itse tavoilla, mitkä niin kuin ei liikaa häiritse muita tai mä osaan pyytää apua, sopivat valtavalla tai mä osaan kertoa, ja toisaat mä osaan myös tuoda, niin kuin hirveen monesti on, että mä tuotas enemmän, että mä tuota opitaan tuomaan enemmän esiin sitä, miten monesti mustun tuntuu myös hyvältä, koska mä istään tuntuu työpaikollakin valtavausin suuremassa ihmistä kokea, aika paljon positiivisia tunteet, vaikka näkee kollegaan, mitenkin vaista nähdä tai tai on vänilä inostun töistä, ja toi on ylpeä kollegaista tai muuta, jos mä opitaan tuomaan näitä esiin, niin se vaikuttaa ihan älyttämästi. Ja sitten toki me voidaan se, niin kuin johton keinoin myöskin, että johton tunneelmaston tarttuu ja miten johton puhuu, ja vielä tavalla he kertoitestani vaikuttaa älyttämästi, ja sitten on toisaalta semmoisia asioita, että miten me rohkastaan, niin miten me tuodaan semmoisia asioita esitämään otetaan tunteen tärkeksi asiaksi. Meillä on semmoisia upeita tarinutamissa asiakkaat on ottaa niin, että heidän tavallaan tunne teemani on ihan heidän strategiassa mukana. Se ottaa mukana semmoiseksi, että mä edittää yhdessä vähän minkälaista tunne energiamme tällä haluttaisia, miten me tätä tunnettaja ylle pidetään, ja sitten se tulee yhäksi teemaksinen mukaa, että tämä tunneilmasto on se voima, millä menesti meidän strategiassa avutetaan. Me oon puhuttu tunneilmastoista, niin määrittele etkö vielä, mitä tunneilmasto tarkoittaa? Joo, no tota sitä ei ole olemassa vasta yleisesti hyväksyttöä määritelmää tyluseemmenen vähän sekaisemmenen kulttuuria ilmaperia tunneilmasto. Ja sitten ajattelata semmoinen ehkä yksi kulttuuriin kuin ero näistä selkein, että kulttuurin usein semmoista niin kuin pitkäaikasta, että kulttuuria voi jatkua, vaikka yli sukupolviin organisaatio kulttuuri. Mutta sitten tämä tunneilmasto taas on semmoista, mikä voi muuttoa hetkisi. Me tiedetään, että tunneilmasta voi yhtenä päivänä yhdenlainen toisenna toinen yksi yteilmoitus tai yksi hyvä uutinen, niin tunneilmasto muuttuu samantien. Mutta se, miten ajattelää tunneilmasto tarkoittaa, niin tunneilmasto on se muodostuneista, kaikkien työtekyn kokemista ja ilmaisemista tunteista, siellä työpaikolla, siitä rakentuu tunneilmasto. Ja mitä sitten voidaan tehdä jos halutaan innostaa, kun sanoit, että se ei riitä, että sanotaan, että teidän pitää innostua, niin miten sitten johdetaan semmoista organisaatio, mikä halutaan innostumaan? Joo, siihen ei ole varmasti yksi selitteistä vastausta. Mutta jos nyt jotakin ajatuksiaan, niin usein se on jo sinänsä innostava, ettevän puhutaan siitä, mikä on myöskin myöskin siitä, että mikä on pienessä monet ihmisten, kun se on innossa, kun me päästään puhumaan, jos nyt ajatus on barantaa. Ja sitten toinen ehkä kattoon, kun sitä, että yhdessä miettiä sitä, että minkäläiset asiat meillä ruokkiinnostusta. Kun se on eri organisaatonsia, eri ihmisessä se on ihan erilaisia asioita, jossa kiinnostutaan hirveesti, kun mä saadaan meidän itse-järjestämää edistettyä ja jollakin ihmisellä innostutaan ja älyttemästi, kun mä rullataan keräämään asiakaspalautta tai enemmän tekemään niitä julkisiksi, ja joku innostuu kuten. pystään tiukemmat tavoitteet ja lähetään niitä tavoittelee. Inyspät niinku käydään yhdessä myös keskustelun siitä, minkälaista asiat meitä innoistoa. Mutta se maalu myös tähän hainnasanoittaa, kun innoistus on semmoinen tosi haluttuttunne, jota meiltäkin usein pyydetään, että voista katsolla puhumaan innoistuksesta ja tottakaan me millään puhutaan siitä, mutta on olemassa mun mielestä tuntet, mikä on ihan yhtä tärkeintä elijopa tärkeempiä, kun jos me esimis kato tavakko tutkimuksia näyttää, ihan semmoinen tunne, kun kiitollisuus. Kiitollisuus on semmoinen tunne, joka syntyy siitä, että se, mitä mulla on, niin emme ymmäräät siellä itsestään selvää. Tavakka se et joku tulee ja ottaa muata, et tekee kollega, joka tekee jotakin asioita, et mä osankin osaankin osottaistamon kiitollisuutta, ja tuonasta esiin ja niistä päin niissä näyttää, että se on hyvin hyvän hyvä keino. Tuonnat parantaa organisaatioon tunneimasta. Tai jos mietitään vakka semmoista asiakon luottamus tai myötä tunto, niin kuinka moni olisi mieluummin semmoista työpaikassa, missä meillä ollaan jo hyvän innostuneita, mutta oikeasti mitä luottamusta tai täytyy myös myötotuntoa tänne ole, niin ei varmaan toimiskoli hyvin, et kylimmäistä varmaan mieluummin menisi siihen organisaatioon töihin, missä mä tiedät musta välitetään oikeasti ihmisenä, vaikka ei ole aina autoskani innostuneita, kyllä minulla semmoinen motivaati on parempi siellä organisaatioissa, jos missa musta välitetään. Siinä työpaikassa missä tiedän, että mulla on kollegoita, ja mahdollisesti myöskin toivottavasti johto, joka oikeasti välittää meistä. Voiko luokitella niin, että mitkä on työpaikan tai organisaatioon tärkeimmät tunteet? Ei, sitä ei voi luokitella noin. Se riippuu tilanteesta ja se riippuu organisaatioista. Joskus voi olla, että kaikista tärkein tunne on turraautuminen, että miten meseen jos hän käsittely, se voi ollaan kuitenkin väneaskeli. Joskus voi olla, että joskus se jo vaikka se luottomukseen, psykologisen turvallisuuden rakentaminen, mä uskalletaan noin maaitsemme. Joka on myös liittyy taas toisaat, siihen että useinemmisen innostus ja ylöpeisiä muutne syntyys, sitä kautta kun saadaan ja perustavallaatus ja asioita kuuntoa. Me saadaan vaikka semmonen tunne ilmastotaisemminen fiivistä, että täällä mä uskalla noin oma itseni, ja musta välitetään mä oon arvostetaan. Kyllä minulla helpompi myös innostuassa siellä. Usein se ruokkiin semmoista innostusta, tulee semmoinen haluan antaa itsestäni enemmän, kun mä koidettä mullekin annetaan. Toimista se puhuita aikaisemmin, että on tosi tärkeä oppia tuntemaa ja tunnistamaan niitä, mikä olisi teidän valmenoksen ensimmäinen asio. Kyllä. No onko sitten negatiivisellä ja positiivisellä tunteella eroa ja vaikutusta tunne ilmastoon? Joo. Tämä on mielenkiintoinen ja ottaa positiivinen negatiivin, että sitä mä olet vastustaa, kun kaikki tunteet annut vain tunteita, ja onko sitten nyt positiivisellä negatiivisia, niin on vähän sanokka, mutta mä kyllä käydetään sitä tosi paljon ihan monessakin syystä ja yksi monen syy on siinä, että kun mä annetaan niin kuin tavallaan, kun yksi asia on se, että kun tunteet saa huomi, jota kun tavallaan tunteet huomioidaan, niin yleensä käy silloin niin, kun negatiivisellä tunteet lähtiä liheveen, kun huomioidaan hyvällä tavalla, ja sitten taas toisaalta vastavasti nämä positiivistunteet usein vahvistua, kun niitä huomioidaan hyvällä tavalla, eli tavalla niinku osalta positiivisellä negatiivisellä tunteet reagoi eri tavalla, kun niille annetaan hyvän tahtusta huomioidaan, niin samasta arvastavaa huomioidaan. Tämä on yksi monen asia, mitä me. ja mitä kannattaa koko ajan, niin kuin teki muista, että kaikki tunteet sinä se ei niissä tunteissa on mitään vikaa. Se, että onko käytyy hyväksyttävän, niin se on toinen juttu. Mutta se, että ei mistä tuntuu siltä kun sitä tuntuu, jos antaakin niinku hyvän tahtusta huomioidaan sitä, että tämä on tota Dale Karnekiiseminen Amerikkalainen kirjäljä, joskus 40 luvulla, niin kirjoitti hienosti, että en moiti sinua tipaakaan siitä, että tunnet noin. Jos olisin sinun asemassa, niin tuntisin epäellämättä aivan samoihin, ja niihin se yleensä on. Eli tavallaan kuin hyväksytään se tunne, olkoa se positiivita negatiivinen, niin siitä lähteä semmoinen kuin hyvä polku eteenpäin. Ja tota sitten erotetaan se käytös, että se on ihan eriuttu, että kuin ymminen käyttöitys auttavat kannattaa, että ehkä kukaan noin, että se tuttu työpaikalle aamulla viettevät. Meneen pä tänään pilaamaan mahdollisimman monen ihvisen päivän. Vaan niin mistä käyttöäytyy huonossa seksia, että heistä tuntuu huonolta, ja se luetaan semmosia tarpeita psykologisia perustarpeita, mikä on täytymättöviä. En tuntat, että mulla on kukaan noin kiinnostrumista, kun mulla on ymmärretä, mulla ei kohdalla reilusti, mulla ei arvostota, mä en hallitse mun työtä, niin mä ennistyt tässä mihin kääntä tai mun stuntu, että tässä ei mitään järkeä koko hommasta jotain muuta. Eli se on tämmösen nyt psykologisia perustarpeita, mikä on täytymme, ja yleensä on ollut kannattaa katsoa käytöksen taakse, joku käyttäytyy ikävästi, niin sen sieltä hänti arvostavattaa, että mohantani katokäytyyksen taakse, miltähän tuosta ihmissistä tuntuu. Ja mitä hän tarpeita siellä on, mikä on nyt täytymättöminä, ja sillä tavalla kun mä lähdetään lähestymään ihmisiä, niin sieltä sekä positiivisten negatiivistuun te voikään työt tosi isoksvoimavaraksi. Ja miten esimiestä, tai työyhteisö oppii tähän, että ne osaa nähdä sen käytöksen taakse? Ne oppii sija hyvin, meillä on mehän tehdä kokain myöskin tutkimusta tästä aiheesta, mutta se ei tapadun hetkisi. Eli se, että on nyt tämmösiä, usein tämmösiä, usein man kuukane mittaisia valmennukus, ja missä on perdetänsä kuuhsi tämmöstä, niin on kuin moduli ja täytyy kuuhsi tämmöstä kokonaisuutta, ja siinä välissä välitehtäviä. Ja kun se on riittävän pitkätä valmennus ja silloin ihmistupeoppimaa, niin mä palataan uudestaan siihen, että kysytään tätä samaa kysymys, ja mitä tuntuu, mitä tuntetaan nähdä. Ja opettelaisia erilaisia tapoja sanottaa sitä tai tuoda arvostusta esiin, tai tuoda näkyväksiin ja miltä muista tuntuu tai me käytämme tämmöistä tunne paljastustermiä usein. Mitä jos se kerrotkin toisille miltäsusta tuntuu? Ja mä puhutaan vaikka johtakin voisi vaikka puhoisku siitä vaikka miltä muista tästä strategia tuntuu, mikä mua tässä innosta, mikä mua tässä askaruttaa, mitä tämä on tunturut tätä tehdä. Tai on joku moni monessa tilanteessa livoisi pistää puhukpaka siitä, että mua hämmenttyy mä entiä, mitä mä tästä tilanteessa oikein tekisiin, ja se oikein se usein ihmistä tähtä yhdessä sun kasmiettimään ja niistä päin. Vielä mietin tota suun esimerkkiä tällaisesta henkilöstä, joka pilaa tietynllä tavalla sitä työyhteisön ilmapiiriä, ja näitä jonkun verran kuuleen kuitenkin, että näitä on työyhteisössä, kun toinen pitkä prosessi, niin miten tämmöiseen sitten tulisi puuttu, että saataisi joku nopeemmuutos, että ihmiset voisi vat hyvin siellä työpaikalla, että ei se on niinkuin esimerkiksi yhden ihmisen pillaama. Kyllä. Jälleen kere ei varmaan patenttirat kasua ole, mutta se mitä yleensi suositellaan, niin usein aattelat, jos ihminen käyttäytyt usin negatiivisesti, niin kyllähän yleensä voi myöskin tosi huonosti. Ja siellä on usein jotain samasta, mikä ei ole tulut kunnulla kuulluksi tai kunnulla nähdyksi tai jotenkin näin. Jotenkin me yleensi suositeat kannattaa vielä kerran käydä oikein perusteellinen, kun keskustelut meiltä se on tuntuu, mikä sulla on meenee. Ja käydä läpi oikein perusteellinen keskustelu, ja ehkä käydä entävillä useampiäkin ja kattu, mitä se ei minä sitten siirreäkoi. Että onko se hyvän monesti ihmiset lähtee tilannellähteä paraneumaan, kun ne tulee kuuluuksia nähdyksi kunnulla. Ja tulee semmoinen kun tunnetas on semmoinen, että mulla on ymmärretään tunnetasolla. Mutta tietysti sit jos se ei parane, niin sitä me tulla on sitten muihin keinoa. Ja taita voi olla tänne väärästehtävässä. Ehkä hän on ihan liian vaativassa tai työstajien tyylisessä tai tehtyä, mikä on sovi hänneet tai. Tämä voi olla, kun joku työkyky juttu, että hänellä on elämässä ja muutenin rankka, että hän ei oikeestiin pystytte kettöitä tai siirre voi olla taas aeroksia tai pitää tahansa. Ja sillä on teyset tarvitaan toisaalaisia keinoita. Sillä voi saa talataan palvelu, missä itsellenkin tehdä jotakin, mikä pakottaa liikkumaan, että monesti ihminen ja itsekin se jääsenen kuoppaa, missään vaan voi huonostia, voi huonostia, voi huonostia. Sillä on voi olla hyvä sitten oikein, ehkä se ei ole sen, mikä on auttani sitten sitten lähtee katsomaat, mitä muuta voi se tehdä. Onks sitten työtörössä huollon kanssa tai onks sitten ohjaaminen uudelle uraleva, mikä on se tilanne sitten tehty. Tietysti myöskään tarvitse työpaikalla pitää sen, kun sekin muistaa, että kuitenkin voi olla aikuisia ihmisiä, kaikki työssä yleensä ja vapehtoisesti töissä ja niissä päinni niin ehselä pakko olla ja jos tota koko ajan piloa muidenkin tunnemmaan, niin ehse on keninkään etui, se on sun kannettu. Myöskin se mone ehkä asiat, että täysin linkkettysti kannatta varmaan, että myös tuoda esiisee, että miten hänen käytyksin, sen vaikuttaa huihin, että monesti hän ei ottu, olet tulista ihan ajateleksikaa, että ihan yhä yhä yhä yhä yhä kähdettä, että meillä on tuntuu seurassa, vaikka esivies voi sanoa kertoisiin, koska sä käyttänyt näin niin tältä musta tuntuu, musta tuntut mä enti, ehkä mä hämmentylyön mä ottoisin harmosissa, että mä toivoisin, että sä voisi täällä hyvin ja mä näin ettei voi ja niissä päinni. Et tosi tärkeä ottaa se puheeksi et ihminen ei välttämättä myöskään tunnistasi sitä, että se oma käytössä on huonoja, miten se vaikuttaa muihin. - Just näin. - No miten sitten tunteet voidaan valjastaa hyötykäyttöön? - Joo, no tota, tunteet hän on niin kuin nähän on kuitenkin kaiken, niin kuin inimilisen toiminnan muottor ja polttoaine. Tehän jos se joku tunnun myöltäkin ei ole saada tapahtunut mitään. Ja huomesta se, että se moneen, niin kuin havain sidaan on nyt toiminnan todellinen kuten ne mä oon. on aika aiitorreheilisyys, että mennään ne tunteet, että osata ne tundistaa, - ja katsotaan reheellisesti, että minkäläisiä asioista - innostunmista, ja mistä minkäläisiä asioista on ylpeen, - minkäläisiä asiat ne muissa herättää, niin kuin minkäkinlaisia tunteita. Myöskin tosataan, että vaikka saadaan kuten turhautuminen, - se on jo hirveän hieno tundemmonesti, kun turhautuminen syntyy siitä, - että mon tachtuminen on estetty, on jotain mitä mä haluaisin, - ja sitten mä alan turhautumaa, kun se mun haluamenee totteeudu. Ja jos me katsotaan vaikka sitä, että minkäläisiä asiat ihmisiä työelmässä - usein turhauttaa, että jos käydentäkseen niin päivät kertokas, - nyt kun teidät turhauttaa, niin mitä saakestaan haluaisit. No mä haluaisit, että tämä olisi jo pidemmällä tämä projektiin, - mä haluaisit oltaisiin nopeemmin päästy, mä haluittamme oltaisiin, - niin kun voitaisiin ja laadukkaammin tämä ja niistä pänne usein, - on hirveän hyviä tahtumisia. Ja jos me päästään puhumaan niistä, esimerkiksi niin, - että mikä tota on, mikä estämään, mä oon nyt toteutopasta toteuttamasta - on hyvä idea ja voimaa ja energiaa siihen tekemiseen. Ja myös turhautuminen monesti hirveän hyvän voimannahde myöskin. Ja myöskin kääntyy usein innostuksen, kun mä päästään puhumaan niitä esitteitä. Moninnostaa myös palautteina semmosen esille, - että hektisessä työelämässä ei ole aikaa pysähtöä ja puhua tunteista. Et kokemus siitä, että oman kiireomaan tehtävät työtä, niin onko tässä jotain riskejä? On. Tämä on tota hirveän tärkeä asio, - ja muntiksi mielin ostaa sen kaksi näkökulmaa. Toinen on se, että tietysti pitää arvitaan sitä aikaan, joskus meidän pitäyttää, - että on toinen vanhansaan on tämä, että on niin kiire, - soutaan, että ei hirveää peramoittoria käyntiin. Ja joskus pitää pysähtyä ja vetää se peramoittorikäntiin, - eli pysähtyä ja puhua on ottaa ne tunteet puheeksi, - miltä meistä nyt tuntuu. Mutta toinen asia on sitten se, että joskus on niin, - että aikaa ei sinänsä riitä, se ei oikea lääki. Joskus on me voidaan avakka koko päivä puhua asioista, - ja silti minun tutta, että mien on koskaan kohdattu. Et usein kuin ihminen sanoa, että suuria oli aikaa jutella mun kanssa. Mitähän oikeastaan sanoisimme kautta psykologiselle tasolle, - että tunnet tasolle, mitä siellä tapahtuu, - niin hän sanoi, että mulla ei ole sitä kokemusta, että - mä otas kohdattu, maissa on kertoo sen, mikä on tärkeätä, - saaisit kuulumua, ja mä otas saatu oikeasti puhua, - ja tunnet tasolla kohdattu ja puhuttu siitä, mikä on tärkeätä. Tämä hän ei välttämättä ratkeaa ajalla, vaan se vaatii toista asia, - eli läsnä olo. Oli opittas myös olemman enemmän läsnä, - kun mä olemme toisen ihmisen kanssa, niin mä oon sataprosenttisesti - keskittyy siihen, ja silloin monesti käy niin, että lyhyempi käa karittaa, - kun mä ollaan aidosti ja täydellisesti läsnä, niin aika aika ei tarvita, - niin paljon kun olisi kuviteltu. Ja tämä mun kokemus tosimmonista paikostamissa on mietitty, - että onko mä enää aikaa tämmöisen tunnet työskennellä lähteen, - niin yllättävän nopeasti päästään eteenpäin, - kun mä osataankin systemaattisesti, ja käydä samassa hyvin alustatun - ja venedetyn prosessin avulla puhutaan siitä meiltä tämä työtuntuu - ja mistä ne tunteat tulee, niin esppäin ihmiset hän tosi nopeasti - siirtyä teimpäät. Monesti täytyy muistaa teemiset nostaa esiin niitä asioita, - missä muun olisi mennä tunnetu voi kuultu. Eli se on puhumattomia tunteita taustalainen, - ja ne pyrkiisiin uudesta ja uudestaan ja uudestaan. Sitten kun on tunnetu sanoisin, viestin tuotua, - niin usein ne tekee tilaa sitten, että seuraaville tunteille ja sit mä päästä eteenpäin. Ja miten sitä läsnä olon taitoa voi vahvistaan? No, siihen on moni ja moni ja hyviä vinkkejä. Ensimmäinen ylänsä ihmisellä on ihan se tietoisu, - kun kuinka läsnä oon. Sitten toinen, jos on niin kuin päätös siitä, - että mä päätään, että nyt mä pistän poiskään, - nyt mä pistän poiskakkimuut ja mä vedän kerran syvään henkeä, - ja mä päätän, että mä kuuntelen tätä ihmiset hetken aikaa täysin. Ja sitten mulla on semmoinen hyvä vinkkimus, - että jos on aattelin se, että jos toinen puhuu suudelle, - niin jos joskus yritetkin kuulellähän, että sillä tavalla että aattelin, - sen pitää toinen nyt kohta, että mä olen sanoa, se on mun elämän tärkein asia. Ja sitten mä sillä tavalla kuuntelen, niin tota mä mulla helpompi mä lästä. Mutta sitä voi harjoittava moninta voi. Niin, niin toimintaa sanoa, että siinä kiireen keskelläkin - se ei välttämättä aina vaadi ihan hirveitä pysähtymiset, - että suljetaan tavallaan ne häiriötekijät ja kohdataan se toinen ihminen. Ei, tyydellä että mä semmoinen kun tunnettas on kohta, - mennään se voi syntyä aika nopeistikki. Ei se aina syntynyt joskus vaatia aikaan, - mutta joskus on käy niin, että kun toinen ihminen vaan jotenkin keskittujen kuuntene, - ja se kattosua, niin jotenkin se samantien syntyys, että nyt mitä mä puhuu, - niin nyt hän kuulemua, niin nyt hän näkee, mitä mä se tuntuu. Ja tota se voi syntyä ihan niin kuin tosi nopeistikki ihan minuutissa, - joskus syntyä tosi hyvä yhteyssä. No, miten sitten minkä verran tunteita saa näyttää työpaikalla, - voiko tämmöistä määritellä? -Joo, tätä hän on aina kysytävä liille, - että saako työpaikalla näyttää tunteita, niin sitten mumsesta se kysymys on väärä kysymys, - koska ei voi sanottu tuossa, että ei tunteita voi poistaa. Ne on siellä kuin joka tapauksessa oikea kysymys on enemmänkin, - millä tavalla niitä tunteita sieltä näyttää. Tottakai minun pitää niin kuin mä oon aikuisena ihmisenä siellä, - mä olen vastuussa omista tunteista ja niistä päin, mutta se, että jos mä en näytä tunteita, - on kahden kivikasvonen, niin täytyy muistaa, että se ja herättää mun ympärillä usein ahdistusta. Tusein kokeisemmin, jokainen, joka ei näytä mitään tunteita, - että ne sitten oikein saamme, mitä otettajauken tiedä, mitä se ajattelen, - ja se näyttää, että ei haivotutkimuksessa, meillä on tutkimuksia siitä, - että näyttää hyviin vähän tunteitaustoiminen, - herättää helposti vähän epäluottamusta ja ahdistusta. Eli semmoinen läsnä oleva tunteiden kanssa läsnä oleva vuorovaikutus, - on kaikista elävintä vuorovaikutusta, ja siihen musta mä en pitäisi pyrkiä, - jokais on vähän opatapaa näyttää tunteita, joka ne voin näyttää, - että enemmän toinen vähemmän ja joku on raiskyvämpiä, - ja toinen vakampi on ihan persannan puolestakin, ja se on ihan fine. Enemmän semmonen haito-aidolla tunteella läsnä oleva vuorovaikutus, - se on semmoinen hyvä vuorovaikutus. Täästulla on jotenkin siihen, että pitää myös oppia itsestejä niistä, - mitä on ne tunne kokemukset, miten ne valjastaas sinne hyöty käyttöön työpaikalle. Tämä on yleensä, jos mä katot avakkan, että tunne älyn määritelmiä, - niin siellä on se, että tämmönen käytöstävainen IQ-aita-EQI, - eli tämmönen tumaajman käyttöön tunneilötyökalu, siellä on viis osaaluetta, - ja niiden alaste viis osaaluetta, joka hasen osaaluen kanssa, - mutta voit, että siellä on elähteä esimerkiksi, että tämä on itse tieton - selvéines itse tietosta, jossa mä mieltä musta tunnistakse mun tunteet, - ja se on kaiken lähteä kohta. Se on toinen osaks mä ilmaista mun tunteita, miten mä osan kertoa muille - ja sopivalla tavalla tuoda liitä mun tunteita. Kolmassa, että miten mä osan niitä vuorovaikutus käyttää ja ymmärtää, miten tunteet - meihin vaikuttaa koko ajan ja miten minkälaisia tunnetaitoa ja minulla, - kun mä toimin muiden ihmisten kanssa, - eli se on miten ne tule mun päätöksiin mukaan, koska tunteita vaikuttaa mun päätöksiin - ihan jatkuvasti ja koko ajan ja jos ei ole tunteita, niin sydä päätöksiä - ja sitten viides on se, että miten sitten stressin, - ja tämmöisen vaikeiden tilanteen hallintaa, että miten osaan säädellä - omia energianvaroja ja nähdä, että miten, koska itse asiassa johtamisessa - kiinni omat tunteet, hän on se avai, että jos mä en itse tiedä, mitä - myötä musta tuntuu, niin mä en tiedä, mitä mulle kuuluu, - ja silloin mä helposti meidän liian pitkällä siinä, että tämä - pysänyvasta sitten kulja on jo liian pitkällä. -Nyt kun joku mietti, että miten mä voin vaikuttaa - mun oman työpaikan tunneilmastoon, niin minkälaisen vinkin sä antaisit tai vinkkejä. -No, sanotaan vaikka sä voin yksinkertainen tapa vaikuttaa, jos vaikkateliste - miten saisi niinkuin kollekan hyvällettua uulelle. No ensinnäkin - maattelet, jos yleensä ihmisellä on jo aika paljonkin keinoja, jos maattelet - vaikka minun tärkein tehtävallisi huomenna saada yksi kollekan hyvällettua uulelle, - niin vaan ihan varvattevist keksiisiin ja jo vaikka mitään. Mutta jos se etu muita mielenistä voisi kokeilla vaikka tämmöistä, kun syvä kiitosta. Ja tää on aika maini, joo, mä olen tästä kuutut niin mainiota esimerkkeä. Jos mä ajattelamme, niin on kiitos todennut kolmevasta kiitosta. Peloin se muodollinen kiitos, joka on sitä, että kiitos ruostaa ja kiitos kun avasi - todenni ja kiitos kun teittämään ja niin späin ja se muodollinen kiitos on semmoinen, että - näin jossa musta tunnetta mukaana. Mutta siinä, - kun se on tarvikka, se on ihan hyvä tapa, et enemmän sitten häiritsee, jos se muodollinen - kiitos ja puuttu muoden. Ei edes kiittänyt sitä kuulla on valjo. Sitten on semmoinen toinen kiitos, on semmoinen vilpitön kiitos kun musta. Mosa herää semmoinen kiitos, että kun se on tunneet aihit, sitten oli - uppeetä mitä sä nyt teet ja tai niin kuin kiitos tosi paljon ja semmoinen tunnettila - usein välittys ja toiseen ihmisiä, että hänkin näkee sen ja se tarttuu siihen ja - hänkin työs menee hyvä olo siitä. Mutta joskus voi olla hyvä tehtävä, - niin ihan tämä on niin kuin syvä kiitos ja se on kaksi tämä kolmivaiheiden juttu - etarympinen ihan tässä järjestöksessä, mutta siinä on yrokusein, - on koulutaan näitä sillä tavalla, että niin se olisi semmoisi aika selkeitä - steppia, että niitä voisi nähteä kokeilemaan. Sitten niistä vuodosta - avalaisessa paketen, mutta syvä kiitos tarkoittaa sitä, että mä ensiksi mä - kuvaan ensi lihimese, että mitä mä oon nähnyt, että se teet. Mitä sä niin kun oot, mä oon huomana, että sä oot tässä nyt sitten valmistoutut - hyvin ja tehdyt sitä ja tätä ja menyttänyt päivää ja ollut toinen näin. Ja sitten kuvaalit sitä, että mitä vaikutuksia sillä on ollut. Nyt kun sä oon tehnyt, niin teeksi miten paljon se on helpottanut mua ja hitsi - mua voida tehdä mun omaa juttu, niin mä voidaan keskittyy siihen ja niin - espäin. Mitä kaikkien vaikutuksia sulle ja ajamuille? Ja sitten kolmoneksi siihen. heittää sinun syyppäin pilvettymään kiitoksesta tosi paljon kiitoksia. Mä arvostaa tätä ihan hirveästi, niin tävällä tavalla kuvaa, että mitä se on suhu vaikuttanut. Ja mitä vaikutuksia saattaa nähdä myös ympäristössä. Ja sitten kiität siitä niin kuin pilvettymästi, niin se on hirveän hyvää keinoa. Mä olla nähty tämmöisiä, meillä oli myös yksi semmoinen tehdä syympäristö, missä oli tosi raavaita, mies työn johtajia siitä mukana valmennuksessa. Ja sitten on vähän miettiä, että voiko tämmöistä tehdään jäästymään? Kokeilkaa kattokaa ja yks tuli, että tämä on kertos. Minä kokeen, että syyvä kiitosta, niin kuin se, että sanoa, että tehtäväksi niin meillä sitten tein sen. Ja minä sanoista kerri menee sitten yhden henkilöllä kerroin hänellä, että minulla on tämmöinen tehtävää. Minun pitää hartalla syyvä kiitosta, saan kokeilassa sinun ja teinkino sanoa, että okei kyllä se sopii. Ja sitten hän oli kirjoittanut etukäteen, että juttumme tehtäisiin tapaperiin siihen kattorukkaan. Ja vähän sitten kertoja, että miten paljon hän arvostaa, mitä hän on nähnyt, miten hän työskentereen, miten paljon hän arvostaa. Ja kiitisitä sitä vilpyttämästi, niin se on se, että toinen menee hain hiilijaseksiä. Seuraan päivänä se soittimuolella sanoa, että en oo kun ja tollaista palata kuskaan oikein saan. Olli selvästi niin kuin tosi otettu siitä. Eli vaikka hän tiedes, että tämä on harjoitus, niin se toimii. Ja tämä muista monesti se hyvä juttu. Puhutaan tunnettaidosta, niin meidän ei tarvitse teeskin, niin leikä perilleillä. Mä voin ne pysytelä faktoissa. Esimerkiksi kun mä olen tämän syväkiitos, niin mun tarvitsee keksiä, mitä mä kerron niitä asioita, mitkä on totta. Tämä toinen, mistä me usein puhutaan arvostaminen arvostaminen, että jos mä yritänkin arvostaa toista, aina kun mä huomaan arvostaa sitä, mitä osme sanoisinkin siihen. Jälleen kerran ei mun tarvitse valheiden laike-keksiä, mitä mä kertoa, että sun kanssa, mutta tosi ikivät ja töitä, kun saataan, niin hoidat hommas, niin muuitte, että tommoista taajman tiedä, että se on semmoista saada kuin hoidata tomma nohuuteista hyvin tai jotakin. Mitä tahansa pieniä juttuja, niin nä on hälyttömän vaikuttavia. Timoinisesti puhutaan vielä näitä, kun yksi ihminen tekee näin, niin se vaikuttaa se jäljympäristö, mutta jos mä saadaan kokonainen työyhteise, ottamaan mukaan. Miettiin sen kertoo sitten kymmellä, tai kahdellä kylmellä, tai kolme kymmellä, tai väkkapuhannella, tai väkkapuhannella, kymmellä tuhannella. Niin se on yhteisvaikutus, on usein todella hyvä. Meillä on tällaisia esimerkkevissä, vaikka kesken yyteen, jonkin organisaatioon tunneemasta lähtenyt muuttuvaan parempaan suuntaan. On ollut niin kuin tosi hankala tilanne, ihan asilla, että mä olen puhuttunissa tunteista monon rehellisesti myönnettä, mitä on esim. lisätty arvostusta, lisättöväkkaneet syvä kiitoksia arvostusta, ja pienillä asioilla monesti saadaan älyttömän isoja tuloksia. Kiitos jarkko, että käytit aikaa tästä illasta jatulit, puhumaan psykopodian poodkäästiin, ja jakamaan tunnettieta. Ei mitään, tosi kiitos paljon oli kiva olla täällä. Kiitos, että kuuntelit psykopodiaa kymmenen jakson. Lisätietoa poodkäästistä saa seuraamalla psykopodiaa Facebookissa ja Instagramissa. Annathan myös palautetta jaksoista, vaikka yksityisviestillä. Ja jos pidittästä psykopodiaa jaksosta, jatansen somessa myös kaveräidlesi. Ja jätä arvio siinä palvelussa, missä tätä kuuntele etkin, se auttaa muitakin löytämään poodkäästiin. Tämän jaksun show notesit, linkit ja muuta tietoa löydät osoitteesta psykopodiaa pisteffi. Jaksun ääni tuotti, leikkasi ja kuvanotti, mikko heiskalla. Minä olen minä lyytinen. Kiitos, että olit kuulolla.