Miten saat työpaikan - tai miten et ainakaan saa?

Tämä elämän koulun jakso on kaupallinen yhteistyö kaukinen konsaltingin kanssa. Miehätki katta, että ne halut sellaisen naisen jolla on munaa. Ja nainen, jolla on letti. Ei vaikuttaa sellaiseltt naisen jolla on munaa. Sorry, vaan. Tervevät kuulmat. Tukassaa ne kertavat pittset, että sä tiedät mitä. Se on sykologinen juttu. Pieni juttu, mutta iso vaikutus. Momma perhon, telemän koulun. Tää on perhon, elemän koulun. Tää se on, tää se on. Jaa, Anna perhon, elämän koulun. Helyy. Oletko töitä vailla tai mukavia töitä vailla? Toisin sanoin, jos sä funt saat työpaika vaihtamistatai, sun seuraavan duunin hakemista, niin tämä jakso on räätälöity just sulle. Tänään nimittäin, mä puhun elämän koulussa työn hausta ja sitten sellaisesta käsitteestä kuin ammatillinen itse punta. Se koulusta vähän liikaa linken iniltä, joten mä yritän ihlyhyösti avata, että mitä on ammatillinen itse punta. Niin mä ajattelen, että se tarkoittaa ainakin sitä, että ihminen on a, tosi tietoinen omasta osaamisestaan ja kyvykyyksistäen uuten sanotaan. Eli Suomeks, mä tiedän, missä mä on erityisen hyvä. Mä tiedän minkälaisiin ongelmiin, mä on juuri se mä kaiver, joka voi ne ratkasta, vaikka sen työnantajan puolesta. Ammatillista itse tuntuu myöskin se, että mä tunnista mun heikkoudet. Esimerkiksi meikälaisen kohdalla, niin minä olen se monen suurton linjojen nainen, mutta yksityiskohdat niin ne on mulle aivan myrkköä ja yleensä jos mun pitää olla tarkkana, niin a mä menän kuolla stressiin ja b virheitä tulee silti. Eli se on mun ehdoton heikkous. Mun toinen heikkous on se, että mä en ole missään tapauksessa, liku olen kaukana hyvänstä ryhmä työntekijästä. Että totta kai teen jatkuvasti ihmisten kanssa töitä, mutta kyllä sille on synsä, että olen yrittäjä, enkä semmonen iloinen ja kannustava tiimi peluri. Vaan mä oon tämmönen hapannaamaan, joka tekee tekee juttuja ja luute nyksin. Ja ei se mitään. Mä tiedostan sen ja mä hyväksyin sen. Ja jos mä hakisin töitä, niin tässä tulee hetiensi menee vinkkimuuten. niin jos mä hakisin töitä, niin munhan pitäisi aika tarkkaa miettiä sitä kulttuuria. Eli sitä porukkaa apua, kun tulee tätä linkkarisanasto on nyt tulvetioikein. Mutta siis mun pitäisi hierven tarkkaa miettiä, että mimmosten ihmisten kanssa millaisessa hinkisessä ilmapiirissä, mimmosessa työhön tekemisen muodossa. Just mun olisi hyvä työskennellä, jotta mä pystyy sinntävä on sitä parastani. Jotta mä pystyy sinne ratkomaan niitä ongelmia. Iäpe. Eli ammatillinen itse tuntoon sitä, että sä ottoisi tietoinen suun vahvuuksista, sä ottoisi tietoinen suun heikkauksista, sä osaat kertoon niistä ja sä hyväksytne. sä hyväksyt itsesi, mikä on hirveen helpo sanoa ja maailman vaikein toteuttaa. Mutta mä tarkoitan sitä, että kun me kaikki halutaan, että me voitaisiin olla niin sanotusti omia itse jämme siellä työpaikalla. Me voitaisiin olla kokonaisia ihmisiä, eikä vaan vetää jotain roolia, jossa on ihmen näytelmässä. Niin kyllä se lähteä siitä, että me joudutaan hyväksymään itse itse-sämmee myöskinne meidän varjot. Ja me joudutaan hyväksymään se, että me ollaan hyviä yhdessä viivä kolmessa asiaassa. Ja sitten ne muut on vähän niinku silleen heikompia. Niin mitä kokonaisemman tarinan, sä pystyt kertomaan tästä itselleisi ja sille potentialiselle työnantajalle, niin sen paremmin menee. Sen paremmin tulee menee määän hakemuksissa ja haastatteluissa. Jokainen, joka on hakenut työpaikkaa, niin tietää, että työn hakeminen itse sään on kovaa työtä. Se vaatii ton itse tunnon, se mustruatimista ja sen kielottamista, selkeyttämista. Se vaatii aika sellast niinku se vaatii asennetta. Sulta ytty olla asennetta kun sä lähdet tonne. Sitten haeskelemaan ja huutelemaan ja myysken telemään sitä oma osamistas varsinkin tällä hetkellä, kun taloudellinen tilanne ei todellakaan ole mitenkään kauhean mairi-televa täällä valtakunnassa ja yleinen epävarmuus valitsee kaikialan niin siivauditaan bok. Et perkö löyt täältä tulla ja nyt kuulkaa otta kaatajatkää. Nykyään ja työnhaussa, ainakin asiantuntia alueilla, niin täytyy myöskin olla jonkun verran soameen osaamista. Sulta ytty olla uskallusta myydä itseasi. Mä tiedän, että tämän äänen sanominen nostaa osalla tukampystyyn, jos nostaa, sä voit aina lopetta kuuntelemisen. Tämä on täysin vapaaehtoista hommaa tää kuunteleminen. Tai sitten sä voit jatkaa ja ehkä oppia jotain. Jos jälkekäteen tulee samoin fiiliset, miksi mä kuunteelin, niin sä saa silti sen palkinnon, että sä voit tiedäksiä lavuttu hate. Siitäkin saa välillä sisältöön elämään, että on se tukkapystyssä, että ihan hirveä ohjelma. Miks tää on medit ämme seks. Tämä on huono promotio. Miksi koska mulla on täällä studiossa haastateltavana valtakunnann yli voimaisesti pätevinura konsultti julia kaukinen. Julian yrittäjä ja tämän jakson sponsorin kaukinen konsulttiin perustajan. Julian päivittäistä duunia on auttaa johtajia löytämään seuraavat työpaikka. Ja nyt mä sanon tähän alkuun heti sellaisen, että vaikka Julian se varsinainen kohtaryhmä on johtajat, niin kaikkeeseen mistä me tänään puhutaan, skaalautuu mihin tahansa osaajaa. Tiedäksi miks. Sen takia, että johtajakin on ihminen. Ja kuka johtaja ei ole johtaja syntyessäen. Eli toinen tapasanoa, että mitä julia tekee työkseen, on se, että hän auttaa ihmisiä löytämään seuraavan työpaikkaansa. Niin tässä tulevassa keskustelussa on aivan varmasti tosi käytännöllisiä, tipse ja työkaluja sullekin työakuun. Vuu tamu muassa siitä, että mitkä on tyypillisimmät virheet työhaakemuksen tekemisessä ja miten ne voisi välttää. Kiinnostavaa on myös, että ainakin muulle sana johtaja tuohelposti sellaisen mielikuvan, että se on jotenkin valmi-sihminen. Kuten oikein johtajakskuun oikein herraksaakka päästy, niin siinä ollaan jotenkin valmi- tai aiehmisiä ja ei olisi tällaisia itse epäilyjä. Mutta kun julian kanssa juttelein, niin tulee kyllä harvinaisen selväksi, että tämä on täysin verkäsitys. Eli julian kertoman mukaan niin nää töitä hakevat johtajat kersivät aivan samanlaisista, ongelmista ja itse tuntovajeista kuin kuka tahansa työhanhakia. Eli niitä omin saavutuksia helposti vähän tällään, omissa onnistumisissa ei nähdä sitä arvoa, mikä nii soikeasti on. Ja sitten ylättää niin se työhanhakia ei välttämättä useenkaan tarkkaanuttaan edes tiedä, että mitä hän seuraavaksi haluaatehdä. Mitähän siltä seuraavalta tyältää naluaa? Ja se on näin ja kuka ei sanonut oikein tämän on palautettaneille ja ne ei ole päässyt keskustelmankaan niiden urasta, koska ne on vaan tehnyt sitä työtä. Missä niiden maksetaan tai jopa enemmän sitä työtä kuin niille maksetaan. Mutta siis se on totta ja sitten itse asiassa se suunan kirkastaminen on yksi asia, miksi meillä tullaan. Ja se on havaa, mitä on saanut työmarknana, jos tulee mitään suuntaan, jos sä et tiedä mihin saa läheessä, niin sä oot niin ku hukassa oleva suusi siellä metsässä, niin kun se on mitään laumaan, niin se et kuuluu mihin kään millaisenkaan ryhmään. Ja sitten ei voi myyä. Työmarknana on varsinkin hetkantareilla on tosi vaikea tai myyä. Sellä se tyyppä ei ole kai tiedä mihin hän on medossa. Mitähän halua seuraavaksi saavuttua? Toihno on yleispätevä ajatus, jos ajatellaan kokonaan ihmisen elämää, että jollets on millään tavalla määritellyt sitä edes, että mihin suuntaan saa luot kulkee, niin silloinhan saut jatkuvasti myöskin, niin hyvän helposti muiden ihmisten akeinojen allata, tai sä joudut tyytymään siihen, mitä saa. Ja saa aika samalla se reaktiivisessa tilassa, sen sijaan, että sä tekisit aktiivisia valintoja. Ja mä luulen, että sä voisi tähän lisätään työhaastatossa kysymys, että missä näet itse asiassa viiden vuoden päästä, niin se on niin kuin tosi äärsittävää kysymys ja kaikkeärsityi. Mutta siis työnantajaman halut tietää, missä sä näet itse asiassa, mihin saa ot menossa, että ne voisi auttaa ja tukkea suoraan. Ja sitten noin ajattelijä, että se tai työnhokea tai ajattelijä, että vitsi, että se tietää, että mä halumalla teille töissä. Mutta se ei ole riittävää, että mihin, että okei kun saa töissä, mutta mihin sä pyrit, niin se on niin kuin tosi tästä. Jo, onko yllä ihan totta, että omaa uraa kannattaa ajatella säännöllisi välja join, pikkusensille pidemmällä rekyllillä? Että mihin mä ajan yli on tässä pyrkimassa? Mitä mä haluan oppia? Mihin mä tähtään? millä tavalla haluaisin kehittyä. Jos saa ajattelet, että jonain päivänä haluaisin työskennällä johtoryhmässä, niin tietenkin sitä kohti kannattaa rakentaa ihan tietoinen polku ja rakentaa tietoisesti sitä virkustuamista aina sanotaan. Eli mitä tekemällä päädyn vihdoinkin kultaisen kulmahuoneeseen tekemään tärkeitä päätöksiä? niin se ei tuu ainoastaan sillä, että ahkeroi ja odottaa, että joku näkeminut vaan sul täytyy itsellä olla se suunnitelma ja karta, että tonnepäin mä ommenossa. Koska jos tämmöstä pidemmän ajan plania ei ole, niin silloin on kyllä isoriski siihen, että joutuu tyytymään vähempään kuin haluais. Koska muut ihmisten jo medijoita ne voi tietää, että mitä sä haluat jollet sä kerro. Ja yksi monen aivan superhyvä käytännön pointti oli, kun mä juttele juliankansa esimerkiksi se, että tarjoa apua, ole avuksi. Kuinka monen esihenkilö aidosti kieltäytyisi avusta, jos kertoisi te, että hei, että mä haluaisin oppia tämmösiä tämmösiä ongelmia ratkomaan mä haluaisin olla tässä ja tässä suun tukeina voiks mä jeesataan jotenkin. Niin, kuinka moni sanoisetta ei missään tapaukset minä alun tehdä kaiken itse? Eli me palataan tässä haastattelussa jatkuvasti sen teeman äärelle, mitä julia korostamasta, korostamastaan saa. Joo, tämä oli kiinni vaikea. No niin, eli yritensä luittaa, että julia korostaa toistuvasti sitä, että eläjää odottamaan, että sinut löydetään, eläjää odottamaan, että suun kyvyttä jutaan. Vaan ole itse aktiivinen suostu siihen myyntityöhön. Suostu esittelemään sitä suun tuotetta, joka on se sun osaaminen. Me voin kertoihin tarinaan, kun asiaakais on pääsyt, on tehnyt hyppyn näinen. Näin se johtaa onnistunut tekemään hyppyn yhästoimellä, toisen toimellä, se toinen toimeen oli niin sisäänpäin lämpiävää. Siinä ei todella kapa äestään. Sitten me heitin, että miten se onnistuittaa, koska tosi harva onnistuu, että jotain saa tehty. Ja sitten hän kertoisen tarinaan, että miten hän on myynyt, miten hän on todisto, että hän pystyy tähän tehtävän. Eli kyse on riiteil lääkealalta. Riiteilalalta lääkealalla. Se on melkein mahdollitoon, jossa sulle mitä tuttuja. Hän oli ollut tuttuja. Hän vaan rohkeasti meni myymään itteä. Ja sitten toivottavasti, että hei näet mä on tehnyt, että te tarvitse sitten monen, että jos te haluat tehdä tämmöistä kasvua. Mutta siis näet, että sekin on saavutus. Se on me, että pokkanaisin hallitukseen eteen tai jottorehmän eteen myymään ittees. Ja sitten hänä, että viitset on noppää sinne vaan. No niin nyt päästiin vihdonkia asian. Eli myyminen on semmonen sana, joka aiheuttaa tosi voimakkaita reaktioita. Ja sit jos haluaa oikein, niin kun ajaa ihmisen semmosen kauhuntilaan, niin sitten kannattaa sanoa sana itse brändäys. Juli ja käyttää tästä myymisestä sellasta termiä kuin ratkaisu myynti. Ja me avataan sitä kohta kun keskustelu jatkuu. Mä itse ajattelen, että myyminen myydään siinä sitten sitä osaamista tai yleiskoneetta. Niin se osamasta luavaa tarinan kerrontaa, jossa pohditaan kimpassa sen asiakkaan. Eli tässä tapauksessa työnantajan kanssa, että miten tuote x auttais sen toisen elämää. Kun mulla on yleiskone, mä pystyy tekemään taikin aaa nopeasti helppommin varmimmin. Tai jos mä myyisin mun kirjoitus osaamista vaikkapa. Niin kylmä voisiin luvaata tuomoiselle keskitasoon poliitikolle, että mä kirjoiton kulle sulle semmosen puheen, että mun motitkee ja papat haluaa taputtaa suoselkäällä. Mä te sen nopeasti tehokkaasti ja kallisti. Näin, kevuu keuu. Siinä tuli ratkaisu myyntiä rintä rottingilla. Mutta jos otetaan nyt tähän tauti senpi kuulma tähän asiaan, niin Brandi on tarina, joka suesta joka tapauksessa kerrotaan tai ajatellaan selän takana. Niin kuumman tekisit. Oli itset semmonen itse asi vähättelevähi suka, että ei meäny ja meäny väädo ja meä olemme tämän. Vai kertoisit reippaasti ja suoraan tarinoiden eli keisiin kautta, että miten saa olet auttanut esimerkiksi ajempia asiakkaitasi ajempiä työnantajasi? Niin kuummasta luulet, että sinulle syntyy parempi main-akase Brandi, kuumman tyypinsä itsepalkkaisit. Ei se ottan kuun menpää. Me vaan luullaan, että se myyminen tarkoittaa semmoista, holditonta henkselien paukuttelua ja semmoista sieltämätöntä itsekehua, se on täysin väärä mielikuvat. Kerrostore ja kerron mitä juttuja saa trattkunu. Millä tavalla sinää voit auttaa muita? Kyllä mulle ainakin kun on nyt pari kolme juttu tuokioa, Julian kanssa viettänyt niin tullut hirveän selväksettä työnhaussa kysymys ei ole minusta vaan siitä, että miten mä voisin auttaa. Eli pätevä kauppias sehän on ylpejä siitä sen tuotteesta ja se osaa nimenomaan kertua siitä, että miten tämä tuoten ratkousen asiakkaan ongelmia. Ja sit jossain on solmittua hyvät kaupat, ei ole pakko myyntiä, eikä sen ostajan oon pakko ostaa vaan se aidosti ostaa halusta. Siitä tunteesta, että tämä on juuri sopiva juttu meille, niin silloinhan se on win win, kun mankin osapuolen arki parantuu. Niin Julia tästä itse tai tarkemmin sanottuna oman osaamisen myymisestä mä haluaisenkin puhua. Koska se tuntuu olevan monelle aivan todella latautunut ajatus, että me ollaan siellä työnhaussa myymässä jotain. Se herättää tosi monessa sellaista torjuntaa, että ymminä nyt sellaisen alennun, niin kerrossa sieltä urakonsultiin näkökulmasta, että mitä se itse myyminen oikeastaan on. Se on auttaminen. Eli ei ihan itseensä myynti oosella, että itse minä ja minä ja minä. Moni hanaa, että näin, että meillä on kohta heiksellin paukutteli joita täynnä maa. Näitä tällaisia hämme ei olla. Mutta itseensä myyntiin oikeastaan, että se tiedät yrityksentä ei organistetön haasteet, se tiedät mihin on menossa, ja se tiedät miten sinne päästään. Ja sitten se myynti, eli sä oot se ratkaisu siihen. Täyt siitä, eli se on ratkaisu myynti ja käytännössä. Ja siis moni hanaa, että olen tosi negativiseltä asolla, että itseensä myynti on just per se nuos. Ja kaikkea tommasta ei, että itseensä myynti on se, että se on oikeastaan oikeastaan saa puhut oikeat asioita, ja sä oot liiketoimentä lähtöinen mietitään. Kun sä oot työnhaussa, sä oot yrittää. Sulla on yrittää hattu. Sulla on osaminen ainoastaan osaminen on se, mitä sä oot myynti. Sulla on mitä on tukeverkosto, jossa halut myyntä itseasi talonulkopuolelle, niin käytännössä on pitää ymmärtää muita haasteita, että sä pystyt myymään itse. Jokainen äiti myy. Siksi jokainen työn tekee myy omia ideoita, mutta ne ajattelisen myyntiin. Mutta siis minä ei tina. Mä oon pitää myyntä jokaa aamu, et hei puen nyt tämän, koska tämä on niin kiva sun päällä. Se on ihan jokaa päivästi taitoa. Ja, totta. Mä tykkään myöskin tuosta, kun sä usein käytättä tausetta, että työnhaku on ratkaisu myynti ja niin selitä mitä on ratkaisu myynti niille, jotka ei tiedä. Ratkaisu myynti on oikeastaan, kun sä ylität auttaa organisaatyössä, selvittää kaikki pros and cons, ennen kuin sä lähdet tarjomaan edesittejä. Ja se merkistä ei jotain palveluita ja sitten sä aina ajattelijat sitä asiakasta. No tässä työnhaussa se on työnantajaa. Eli sä ajattelijat, mitä hyötyä on tässä ja sitten sä aina mietit sitä win-win-i. Eli se on se ratkaisu myynti oikeastaan. Ja siis mä mietin se, että sä myytpäin itseä se ei ratkaisu. Jos sä aina sanot sä oot paras tähän, mutta sä etto tuomasa mitään konkreetist pöytään, niin se ei ratkaisu. Eli jos mä vielä tiivisten niin tällä ratkaisu myyntillä, sä tarkotat sitä, että työnhakia suhtautuu siihen työnantajan, kun asiakkaaseen johon ongelma, niin erdo sitten, että mulla on taidot x ja kokemus yh. Joilla mä voin ratkua näitä teidän kanssa. Tää sit mä olen tämmöiset näkkiä myökset mä voisin tuota nää ja nää työkallut mun entelijöstä tehtävästä, että näistä olisi todella paljon hyötyä, koska mä olen ollut tekemäs näitä näitä mualla. Ja sitten kun sinne työnantajan pakeille päästään, että sanotaan, että oot jo päässyt haastattelun niin, mikä siinä tilanteessa pelottaa, mikä siinä itse myymisessä on se ydin pelku. Mitä siinä jännitetään? Mitä on pahinta, mitä voi tapahtua? No, että sä saat pakit, että sä et meillä p. Soa ne menee nomaan. Siis kun monia aetta, että sä oon tämmöinen testi. Okei, se on testi, mutta se on kaksi puolinen testi. Eli sä teestää, että onko se sulle tai näin hän se pitäisi olla, se on ihan pitää varmistet, että se on sulle oikea työnantaja. koska ei kaikki todellakaan osulle sopivii. Ja sitten taas rekrytojen vai siihen, että he voivat heijöön rääänneet, että oot saa sopivasi siihen tiimiin. Ja jos sä et periaan nyt tai et mennyt sitten läpi, okei, yksasiassa ja sä etosaan myydä itse. Tämä sitten sä et ole niinku tarpeksi vaikuttavaa, eli siis et pystyy vastamaan kysymyksiin hallutulla tavalla. Tämä sitten, että sä et sovi siihen yritys kulttuurin. Ja näitä yritys kulttuurin, että hän on ihan laitas laitaan. Ja joskus mä voisin sanoa, että kiitää, että et pääsyt jatkaan, koska se yritys kulttuurin on mahdollisesti täysin väärä sulla. Se on hyvä uraitsetunut, että ette on pääsytsin. Yksi suurimista esteistä sun ja sun uralla etenemisen tiedllä on sisaiset uskomukset. Ne meidän kaikkien sinnikkäymät ystävät. Elicesisäinen kriitikko ja lenkirran operan kuoro, joka mä kätää jotain sellasta, että sä et liian vain hataisat liian nuoritaisaat yli pätevä, alipätevä ei toivottu en osaa professorista solaranskaa, kun työpaikka ilmoituksessa sanottiin, että ranskan kielentaitoplus saa jenee jenee. Eli kun me pystytään käytännössä oikeastaan vain siihen, mihin me itse uskotaan, niin siksi tämmöinen sisäinen sisäestetty puhe, on niin valtava jarrusin työn hakemisessa, että jos sä itsekin ajattelet, että noin me olivat vahvaiikka, niin sitten se tavallaan lukeesun ottsassa. Uraz parrauksen, ura valmenuksen, ura konsultoinnin tarkoitus, jota siis juljan firmassa kaukinen konsulttiin, niin sen idea on ravisteella näitä storia. Ideana on höykyttää nitsensä uskomuksia sillä tavalla, että tämä höykyttä, eli valmennetava alkaa nähdä itseensä uudessa valossa. Eli me ruvetaan suhtautumaan kriittisemmin, niin uskomuksiin. Tai kun me puhintuilla ihan alussa ammatillisesta itse tunnosta, johon kuuluu se omien heikkouksien hyväksyminen, niin tämä on osittaa myös sitä työtä. Me aletaan nähdä itsemmekokonaisempana uudessa valossa, ja me tullaan näkyvämiksi. Eli parhaimillaan ura konsultti tai joku muu fixuulkopuolinen tahoon se, joka laittaa kuulemaan se numan puheen, että ajaa, että mä kuon kerron niin kuin tällaista juttua itse itseilleen. Jos me ajatellaan näitä uskomuksia ja näitä sisäisiä tarinoita, niin kerron vielä siitä, että millasta käytännön haittaa näistä uskomuksista on? Miten ne vaikuttaa siihen työnhaku-prosesiin, miten ne vaikuttaa ihmisen ammatilliseen itse tuntoon, jossa jatkuvasti ajatteleet, että maan jotenkin pienempi tai vähemmän kuin, mitä mä ehkä paperinen valossa olisiin. Mä sanoisin, että mä haastaisin tännetkinen mielistä. Tämä on, että mistä sä tiedät sen, koska jos sä uukapuolista vahvistust siitä, että ammatilainen ei ole kertonut tai joku on, joka on pätevämpi ei saanut, että pitäisi, että sä voisi tehdä näitä asioita, jo täysiitten. Uskomukset myös ehkä liittyy siihen, että milläins on ympäristö on? Jos sä oot, samoin kollegojen kanssaa, sama sieltä laatikossa vuodesta toiseen, ja ne ei oo uskaltu sitä tehdä, ja sitten ne dissaat suut, että sehän vaikuttavat siipaali on siihen, että mä sanoin, että vaikuttaa vaikuttaa paikaa. Mä muistaa, että meillä oli yksi näinen, hän oli 40-tympinen, ja hänellä on saanut siinä ympäristössä, hän oli ihan vanhajohtajaksi. Mulla olin meni suaukijat, kuka saa sanoin, että 40-tympi on parasi käte tehtä break through. Mutta siis jähän tekisen, ja nyt joka onks kertaa meni ylös. Mutta siis, että jos sä uskat joka asian, niin ne, että sä koskaan pääse mihin kään, ja sitten mä muistan silloin kun mä olin aloittamassa, niin kun sitten urakouksia, ostauuraakonsultointia, mulla on saa, mulla on hän nautatte ent heikkukamoksa, ja siis vittin sähdöt psykologi. Oit, ja sitten. Sä saa, että psykologi miten sä voitet, että se tehtaamista, että sä hänet on doubadi, ja mä oon silloin, että mä näytään teille. Sitten, että joskus kirjoitin näistä, jossa on poostaoksissa, että joka nen törmä, kun menee uralaiteen päin tämmöisen loki-käärmeitä, että ne niin kuin tyyli, sä voit päättä, joka sä pelastytäät, niin tai pelkäät niitä tai sitten sä niin kuin otat se liekinä ja sitten sä buustavat vain oikein, että tämä sä annet lisävoimaa, mutta siis mistä me puhuttiin kaa. Tälly tosi hyvä. Mä sä oon tästä kyllä kiinni, yks tämän podin, semmoisin ydin ajatuksia, mitä mä jankutan jaksosta toiseen varmaankin, kyllästi miseen saakka on juuri se, että jossa haluat saada elämässasi sitä, mitä sä haluat, niin se maksaa sen, että sä joudut sieltämään nimenomaan hankali- ja tunteita, sä joudut sieltämään muiden arvostelevaa, katsetta on se sitten todellinen tai mielikuvitusta, sä joudut, niinkun, kaiken ei voi olla mukavaa, jossa pyrid kohti sitä mitä sä oikeasti haluat. Ja sitten siinä tehdään vähän semmonen valinta, että joko mä suostun tähän touhun tai sitten mä ensuustu ja sekin on vain, jossa on oma valinta, mutta silloin mä sanoin, että sulta täytyy ottaa sitten lisensipoiss valittaa. Joon sä suostun niin kuin sijatamään niitä hankali- tunteita niin silloin sä et saa myös kannan valittaa, koska sulloin jatkuvasti olemassa se toinen vaihtoehto. Ja yneensä oskan mokset hän on silloin pahimmilla, kun suon liian mukavaa töissä. Sä etteen vielä kertaa. Vielenkin, kun sä kerro lisää tästä. Mä kertaa. Moscomukset ovat voimakkaimillaan silloin, kun sullon vähän liian mukavaa siellä töissä. Niin. Koi mikä pelattai, mitä riskeät. Solaan niin kuin niin mukavaa, että jokilusuo-ahdistakus se ei tuttua pääsöt, niin kuin johtajaksi tai sitten saa tullut siellä kymmenen vuotta samasta ehtävässä. Niin suol haluuttaa, saa tehnyt enbään ja kaikki tommoset, mutta sitten kun on ihan mukavaa, niin miksi vaivautuu. Et siis silleen ja sitten on kuin muutkin sano, että joo, että ehdit vielä. Ja sitten koko ajan, kun saadaan niiden vaavistusta tekemättä. Ettei tarvitse tehdä mitä. Ja se jarsyttään ei niitä nihmiisissä. Koska esimerkiksi meilläkin, kun jatkut käy meillä ura- konsultoinnissa, että ottaa vahdattavaa tällaisen työkalujen päivitystä, sitten ne jättää tekemättä. Niillä on mukavaa. Kun monon tässä puuhastelee, että tässä on kiva elämää ja kaikki kätä on muista. Mutta joo, kymmen ei ehtiin vielä vuosiminen, toinen vuosin. Ja sitten ne palaa nyt mä tarvinkin petpotkuu perseelle, koska mä en osaan, että mitä aikaiseksi. Et siis että ne tarvii, siis sellaiset ihmiset tarvii oikeasti perselepotkijan mukaan. Niin, kyllähän me niinkun todella helposti aina kurottaa lutaan kohti sitä mukavinta, helpointaturvallisinta vaihtoehtoa, koska se on mukavaa. Olen täyt, se on luonnollista. Jaa. No mitä sitten mänen kultainen hackki ongelma, eli monet mun havain toyan mukaan jää, siihen työpaikkaa, johon ni saattaa olla jo aika kylästyneitä, tai siellä muuten semmoisia pois työntävii tekiöitä, mutta palkkalia hyvä. Jaa, monon tuossa uutiskiriessakin tästä just kultainen hackki teemana uutiskiriä. Jaa, tai jakso kultainen hackki on tosi vaarallinen. Me sanoisin, on tietyt alat Suomessa niinku kansainvälisesti, että ne maksaa tosi hyvä palka. Yritykset jäiöillä ei ole niin hyvä arvot. Niinku sille ei vältä tai toimiivat, mä on ollut sitten epä-eetisesti, ne maksavat hyvä palkkaa. Ja sä lähdet sieltä ylänsä børnauttisin kautta, että koska muuten, että lähdet koska sä maksaa, niin sulle maksaa niin hyvä palkkaa. Mutta siis ne jotka käy arvokriisin läpi, että ne törmää siihen, jossa on vaiheessauraan. Vaisan on sen 40-50, 5-50, niin viimeistä on silloin tekevät muutoksen. Mutta sitten niiden pitäisi päätää, että mikä on prioriteetissa, oaks ne kun arvot. Elämä tai niinku siis muutenkin niiden tatuusta ei oaksen niinku palkkaan niin relevantti sitten. Mikäs on ihan suora ohje on tuon moseen tilanteeseen, että ihminen on oivalta nutettä, okein mun arvot ei ole oikein millään tavalla syyn kanssa sen työpaikon arvojen kanssa, niin jäädä voi lähtiä. Mä sanoisin tee fixommin älä lähe heti, vaan valmistautu, että sä lähdet, että solle on saavutuksia mitä näyttää, solle on tekemisen kautta ja sitten sä oot ehtinyt rakentaa perkostoinen kuin sä lähdet. Eli annatittariskolmien kuulvauta aikaan, että mä en sanoisettamme, että jätse näihin pariksi puutaksin kolme kuulme kuulmekuukautta, järjestelä ja kaikki työkaluut miettiin puhutissa sauraava, kirkaista sauraava suuntaan ja sitten tietenkin niinku kauppalista itseis- ja sisteisen hyvin systemaatisesti ja sit lähdet. Tai vaihdat seuraavaan, koska kolmaskin kuulaisuukaa tässä voi onnistua, että he näin uudon muutus. Juli ja sitten vähän jumittamisesta. Jumittaminen on mulle kauheisemmonen kiet. että toinen jää sellaisen paikkaan, jonka parasta ennen merkintä on mennyt jo aikoja, kun sitten taas toinen porskuttaa siellä uraportailla eteenpäin tai ylöspäin. Toinen uskaltaa lähteä sille puolituuntemattomaan, jahtamaan jotain sellasta, mitä seuraavaksi haluaa, ja sitten se toinen ei pääse niin kuin millä liikenteen seen. Eli tyytyy myös, että se on johtajien perustelua, että se on johtajien perustelua, että se on johtajien perustelua, että se on johtajien perustelua, että se on johtajien perustelua, että meidän top performer johtajien, koska tosimmanin haluu kuin sinne ylöspäin, hyvää palkaisilmtyyihin, tosi isolla vastuun vaikka yllä. Välillä ihmettäni kuva haluja nää johtajeksi kuuleen, niinku kauhe tarinoita, mutta siis niitä pit eroitti se, että ne osaistunnistaa haasteita, kun ne olisi siellä palkateöissä, ne osaas ja ne itse nostivat käydet hei, vulkismä tehdään tällä asiailla jotain, koska näin, että jos me korjataan tämä meillä loppuun nää ja nää ongelmat, eli ne, niin ku lähti miettimän, mitä hyötyänist oli sille yritykselle. Ja sitten ne on osaanut verkostoitua koko organisaatiossa, että nyt jos puhutaan isois yrityksessä, ne on osaanut, että ne on nautt näkyvissä myös muissa yksikössä, ne on jakaneet osaamista, ja sitten tietenkin, että ne on myös puhuneet, että hei mua kinnosta sitten seuraavat, että ne puhuisen ääneen. Ja, että ne on kinnosta nyt tämmöisesti asioista, ja sitten ne on puhunut se kaikille, koska sitä saamista tilaa, jos et puhuu siis vieläkin keskustalantäämössä asioista, pitäisi mua halua sinut tolle, ja tommo sanoi, että se ei, että miksi? Miksä et voi sanoa, että se on esihenkynö, että se halu olla extendit johtoryhmässä, ja niin kuin laajennettu se johtory se, koska se on pakko nähdään ja jutut, että se voi vetää vaikka strategi siihen reaktia. Siis jatkuvaan tarvitseva, että tämmöistä ravistelukeskusteluikoska meilläkin on käynyt muunama kardetuksessa, niin ne pääsi avassuun. Tätsee it. Ajatella! Ei tarvitse puhuu äänen, ja ottaa keskustalut, hein nyt kyse on mun urasta ja mä haluan tänne. Mitä voidaan tehdä tai mitä mun pitää tehdä, että mä pääsen sinne? Toihano niin kuin isoskuvast vastuunut. Omasa ilamasta ja sen suunnasta. Ja edelleen työntekijät siirtävät sen vaston työnantajille, kyllä työnot, kyllä mun esi henkilöhuomaa, kun mä teän 24-70 töitä, heittää ne huomakossa teet asiat fixummin, kun sä puhutaasioista ja sitsää kerrotti mielipidettä. Se on myös yksi, että ne osais kertoo mielipidettö, jos ne oli eri mielätä. Mutta jaa! Nellis superhyvät. Eli mitä tarvitaan jos haluat edetä urallasi? Päästä eteenpäin, etkä jumittaa katkeran jossain nurkassa. Ensimmäinen on se, että mietin ratkaisuja havaitsemiisiungelmiin. Vali ihmissuhteita, siellä työpaikalla, pidä hyvät välit, verkostoidu. Kerron mitä haluat avaase suus herra jumala, ihmiset eivät ole medioyta, nei voi tietää mitä sä haluat jolletsä kerro. Ja osamista, jossa pystyt auttamaa, jossa pystyt ratkomaan jotain niin teese. Usain syytä, että no kun esihin kellä ei annat arpeeksvastu, otsa pyytänyt. Hitto esihin kellä tekevät ihan hitosti töitä. Niiden, okee, surin osa, surimalla osalla johtajastakin haastana on telegointi. Ne josaan telegoita. Hitto jossa haluat sen vasto nyt pyytää se. Hei, mä voisin ottaa auttaa sua näin ja näin, että autaiskossa, että sä pääse sit vaikka avitsi, kello viiskotiin viettämän aikaa lapses kanssa. Siis ihan inhimilliset tällaiset keskusteltit äskäytällä. Toi on kyllä todella hyvä pointtiet. Haluaisin nähdä sen esihenkilön, joka sanoa, että eikii tosi en haluaa apua ei tarpe auttaa en missään tapauksessa haluaa, että olet tässä jakamassa tätä takaa niin. Mielitäis vielä. Itse asiassa, kun meillä on johtajat asia kaineen, aina sanovat, kun katsotaan johtajasat kasvatta, mutta se mulla oli muutama potentiaalia, ja haluaisin itse auttaa lisävästä, ja sitten mä annon ja mä kousasin ne. Ne on pääset yli mun tehtävänkin yli, ne on jossain johto tehtävässä eri yrityksissä, mutta nähän se menee, että se itse sitä lähteä. Jos sä etota oma vastuu sun urastas, niin että sä voisi täs itseään minulle. Unohdakko juttuu ehän kukaan minun ollen niin kiinnostunut sun urasta, ja miksi edes olisi kuin sinä itse. Mä lues kelin sun vlogi ja kerromuutaisen osoite, että kuuntelijatkin löytää sinne. No siis mulla on minun vlogi on linkarissa, sä johtajat työn häussa, mutta siis kaukin nepistä fiissä on osa asiaa, mutta enimmäksi se on se linkarissa. Puhutaan linkarista kohta lisää. Kaikkiin inhockisomeista. Mutta tosiaan lues kelin sitä sun vlogi ja siellä oli semmonen kirjoitus, josta mä ajattelin, että tässä tämä on varmasti herättänyt reaktioita aikanaa siellä linken inissä, koska sä puhut siinä ulkonaan merkityksestä työnhaussa, ja Suomen kalvasesyhteiskunnassa, niin se on tabu. Mä väitän, että ulkonaikö työnhaussa on tabu. Niin juli ja kaukinen, mitä ajattele siitä, mimoista ohjeistusta annat, vaikka omille asiakkaille, siis ulkonaan suhteen unhe lähtevät aktiiviseen työakuun. Mitähän mä sä on paskaa niistä, mutta siis mehän järjestetään valokuvauksiin, ja meitä on asiakkaille, ja me halutaan, että naiset näyttää naisiltaa, ja siis ovat sillä itse varmooja naisia, ja sitten mietäät näyttää. Itse varmaan miehiltä ikänösyltä, mitä ne tuu ylänsä niiden kuvissa. Ja tuossa, mä hän sanotaan naiselle suoraan, "Hei, sä et voi mennä tolle mekoilla nyt sinne haaset ovat." No koska sä näytät pankin täytiltä, että sä en niinku tai virasto, ihan kun sä et niinku, mihin sä tähtää, niin pukeutetaan näin, ja käyteyte näin. Ja sitten ulkonailla on merkitystä, että kaay osaut niinku johtajaksi pyrkemässä, ja sä oot se PR henkilö tai niinku yhteys henkilö, sä oot mediaissa, niin kyllähän suppi pitää olla tukkakunnossa, ja sä en niinku, että sä oon pitää kannata sitä huoltaitteesta. Niin. Ensin vaikutelmohan syntyy väitetysti ensimmäisen seitsemään sekunnin aikana, eli ei ole mielestä kysymys niinkään siitä, että onko ulkonaikö tärkeää ja mimoinen arvoseon sulle, vaan siitä vaikutelmasta, että jos siellä on kaksi tasan, yhtä hyvää hakija, niin silloin tämä saattaa olla se, osittain ehkä jopa tiedostamat on sinnaali, joka ratkaisa ja sen, että kumpisen paikan saa. Plus, että mä jotenkin tykkään tuosta, että se vanha tuotuu siitä, että pukeudu ja käyttäydy kuin oli sit, jos se joksihaluat tulla, vaiksi on vähän semmonen self-helpkliiseen, mutta onhan se myös totta, että se on osa sitä sen tarinaan muuttamista. Ja mä voin sanoa suoraan ja rehellisesti meillä on jontettu sanoa, mä en näin saisiin kalle, että voisi etko leikataas on tukaan. Miten he reagoivat? No, joitko mennävät sokkin, mutta mä kerrotaan mix, koska jos ne haluu mies valtaiseen yhtiön töihin, mihin aika monisanno, että hei mä halunneti johtori, mä on tämän muusta volkon, että hii tämä on niikä mitä temperamenttiä näytetään, että siis teitä mitä luvataan, niin sitten siellä sisne miehetki kattat, ne halut sellaisen naisen, jolla on munaa. Ja nainen, jolla on leitti, ei vaikutta sellaiselt näiselliin, oli olla munaa, sorry vaan, mutta ja pitkä leitti vielä, niin sitten mä pyydetään, että se on tyyli sydä men asti maksimissaan. Ja sitten tulee tämä kasattu versio, että hei saa tiptopia, ja sitten niin kun sä ettei, että suhun voi luottaa, että asii terävät kuulmat, tuokassaan ne kertavat fit set sä tiedät mitä. Se on psykologinen juttu, pieni juttu, mutta iso vaikutus. Kerru vielä siitä, että miten miehet näyttäytyy vät nyssöiltä. Vaikko on siltä, vaan lokuviissa. Mä sanoin, että se kaats se. Niin se näissä vaikutuolma, niin kun syntyy. Meillä oli yksäisäikäis, joka näyttiin vankeleerilta, niin kun kaa rannut, että se oli niin pelottavan näköinen kuvassa. Ja sitten me tehtiin uutettava, että kuvaat, missä hän hymylen, ettei aivan eri tällä nallukka ihminen, että kun hän oli tämä enin ihminen ja sitten hän en kuva oli vasta kohta siitä. Misen voin käyttää sitä tiukoissa tilanteessa se voi ottaa semmoinen. Ja, mutta se on ihan puoli esiin ilmi. Se oli ihan kaarm, mä kerron heti kertotukset ja valokuva menen uskustaa. Otasen poistaa, että mitä halut, mutta otasen poistus. koska ihan pelottaa näkyy lähestöäkin linkarissa. Mutta sitten nyssä tarkoittaa siitä, että no, siis miten ne näkyy siellä valokuvaissa. Ne hän ei siis kun ne menee tavallisen valokuviin, ne hän on nyt okevat 5-10 minuuttia tehdään nyt. Sitten niiden katse ei ole sellainen itse varmaan, siis ja hymy ja miten se asentoo, se ne hän on niin kuin sille näin. Ja sitten nein mietiet, millä tavalla ne näytäytyy. Me aina mietitään meillä on asistentioikean, että hei, se kääntä, niin tämän näin, niin se on hoikeampi, niin kun ryhti, ja kaikki tämmöiset kaikki huomioitavat. Tokitoio myös kuvaajasta kiinni, että on ollut ite paljon ammatti. Sulla on maketkuvi. Niin, mutta se johtuu myös siihen, siellä on aina ammattikuvaajan, joka kertoa, mitä tehdään siellä hyöriin assistentit ja meikkaajat ja valaisia. Ja muut, että ja siinä oppii sitä, että ei, mä muistan aina kumaan ollut elämani ensimmäisessä pressikuvauksissa kuinka vaikeita ja epämielyttävää ja niin kuin noloose oli. Ja tuntuu niihin hirveiltä. Nyt siihen on tottunut, mutta niin kuin sympaan myös ihmisiä, jotka eivät ole tuttu neidopooseiraan ja eivätkä silleen vihdyssiin tilanteessa. Ja siis meillä jos sellaisia asegaita olen, jotka nautti valkovauksesta ja itsensäisellä, kun me meikataankin naisia sille, niin kuin luonnollisesti, että ne he kuuja näin, niin siis, mä kaanetän nileskumpaa. Ja ne rentoutuu. Ja koska se on niin jännittävää tilaa. Ja sitten kun ne on vetän sitä skumpaa, se, että mennään valkovaksen, ja vaidetaan asuja, niin sitten on sille, "Hei, kerto kaan mitä tämä, että siis se on tämä niin kuin hauskaa kokemus." Musta tuntuu, että tois on koko liiketoiminta perustua, aika paljon siihen, että se on juotas kumpa asian, jotka elinlaisissa tilanteissa. No, ja eivät nää siihen, mutta me tämän juuhulistaa onnistumisia. Joo. Puhutaan sitten vielä lyhyesti ihan siitä käytännön hakemisesta, niin kerrosiita, että millainen on hyvä työhakemus. Sanoisin yleisimmät virhet, mitä tehtään keskitytään vain minä, kuinka minä olen hyvä, kuinka minä sopeutun siihen tehtävään, mutta unohdetaan kertoa, että miksi me haetaan tämä? Tehtävän, miksi tämä tehtävän on kiinnostava, mikä on siis se, mitä se haetsi tehtävästä, mikä on sulle, niin kuin win-win tästä tehtävän, sä että mitä se halut päästä saavuttamaan sinne tehtävässä, ja kokemaan, ja sitten myös nostamaan sen, että hei, miksi saali sitten sopivaan, viemaan sen organisäätyn sille taasolle, tai sen yksi köntäisiin, että se ne tehtävät sille taasolle, että se pitäisi olla aina ratkaisu keskeinen. Ja sitten unohdetaan myös sanoa, että mitä etsit työyhteisöstä, millä se työyhteisöä, etsit, koska siis se pitäisi olla kulturi mätsi, ja sun pitää vaatia, sun pitää kertoa. Ja sitten se, että sä et pääsä läpi voi olla vaan, että hei, ne on täysin erilaisia. Ysä hdytää hei ihan hetkeäksi tähän, koska nyt julia tuli maininneeksi monta superhyvää pointtia tossa yhdessä pitkässä vastauksessa. Eli ensinnäkin vielä kehirran, niin se fokus pois itseistä. Eli se, että saut ollut marjan poimiana, 17-vuotiaana, niin sillä ei ole kyllä nyt tässä nykytilanteessa hevon humpan väljä, paitsi, jos olet hakemmassa, marja yhtiön toimitusjohtajaksi, niin ehkä silloin tämä toimii niin kuin kuriositeettina. Mutta se ympärät mitä mä tarkoitan. Eli jos sun tahtotilasi on ratkovaiikka henkilöstön vaihtuvuusongelmaa, niin ei silloin ole mitään hyötyä siitä, että sä kerrot viissivua siitä, että mitä sä teet joskus 20 vuotta sitten tai kuinka hyvä minä olen jossain emme tiedä, kun mä en haettöitä, kun mä annan haen ja annan, niin itselleen nii. Mutta siis tai juot pointin. Eli fokus pois itseistä sinne auttamiseen. Miten mä voin auttaa sitä firmaa siellä olevia ihmisiä ja sitä kautta sen firmanasiakkaita? Miten sä voit auttaa sen koko organisaatioon tasoa nousemaan? Miten sä voit auttaa sitä kehittymään kasvamaan? Me tarvitsemme kipeasti kasvuotassa valtakunnassa, niin onks sulla jotain sellaisessa plakkarissa, jolla saataisi jopa sitä niin kuin tulosta parannettua. Mimonen meininki siellä valitsee työntekijöiden kesken. Mimonen meininki johdon ja työntekijöiden kesken. Koska vaikka me oltaisiin millaisia asiantuntijoita tahansa, niin kyllähän tosi asia on se, että sitä työtä tehdään ja ne tulokset tehdään toisten ihmisten kanssa. Ja jos se porukka johon saa meet, ei ole yhtään sellainen, missä sinä viityisit. Sin porukassa ei ole välttämättä mitään viikaa, susa ei ole välttämättä mitään viikaa, joskus on vaan niin, että te ette ole toisillainen oikeat. Ehkä parisuuhde hommaa, että paperilla hyvät ensitreffit alttarilla, mutta sitten kun ensimmäistä kuvauksista on mennyt viisviikkoon, niin se koko homma on yhtä helvettiä. Sitten on tietysti toinen asia, että miten vuoiin saada selville, että mimmustase tuhu siellä on siinä vaaditaan vähän salapoliisityötä, mutta ainakin tämä on samanen tematiikka, mitä kannattaa käydä läpi, että kari koitu esimerkki haluksessa semmoseen porukkaan, missä käydään eivät efterverkeillä vähän välia, ja puhutaan kahvi huoneessa kaikki aitysuhde läpi, vai toivotko tämmöstä, vaikka pappi det tyväisen pää kulttuuria, ympärilleisi tai miten sitten on kaan? Meillä on ylänsä seeneen, että se on ihan, että hei, että on vaan kulttuurimäät, ja sehän et voi kirjoittaa sitä hakemmasta, jos tulee taustatietoa. Ja näitä taustatietoa on harvoissa työpaikaa ilmoituksessa, sen tekee pitäisi aina soitolla selvitellä kattotaloistia, että kattoon näitä haatatolaisita rekrytoivaisihin, niin kyllä hei, mikä on se pahin kippu tällä hetkellä, miksi tarvitse tätä tyyppiä? Okei, mitä pitäisi saavuttaa vuodessa? Tää hän on aivan kultaa, eli tarkoitatko siitä, että työnhakijan pitäisi haastatella itse sitä rekrytoia? Pitä soittaa, että sitten kollegoja, että sehän voi tautta yhtä, että linkari on täysin läpi näkyvästi. Sitten voi tai katse tyyppi, joka lähteä, niin siihen heille voi läittää viesti jengin vastaa, jos haluvastaa. Voistata, että siis tosi avamesti jengin auttaa, että hei, että tästähtevässä on tämmöisi, ja kaikki mitä saa saa extra auttaa suokin, että tämä on paremmin, vaan hakemmaksi niin erottamaan. Ja saa nyt selvää, saa ot motivoitunut. Mä kertaa vielä millainen on hyvä hakemus, niin kerrot, että miksi haetaan tehtävään? Kyllä, että nyt tehtävän, kun mä löysin tämän linktinissä. Niin aivan. Miksi haetaan tehtävän? Miks mä on sopivat yhti, millaisia teidän ongelmia, kykenisiin ratkaisemaan, mun taidoilla ja kokemuksella. Ja pystyn kertomaan tätä, tämän koska ollen haastatellut rekrytojaa, ja siellä työpaikasta lähteneitä siellä ehkä vielä olevia. Ja sitten kerrot myös kiivisesti siitä, että mimmoseen kulttuurin haluat sijoittautua, mitä otatoksia sulla on esi henkilästä kollegaista ja näin. Ja milläistä persoonansa tuoa, että jos sä oot suoraan sanossa, että sä et jaxa pelataan mitä poliitistpelijä, sisä poliitikkoa, että sä sä oonnot suoran asioita, koska sä haluat, että asiat tämän tuu. Ja näin. Et persoonapitää tuoda esiin. Joo. No, monenla jäljen kerran, mun havaintoja mukaan ainakin, niin naisella varsinkin on semmonen ongelmaa, että jos semmo täytä kaikkia, niin tätä työpaikka-ilmoituksessa olevia vaatimuksia, niin kuin 100-30 prosenttisesti, niin miten mä voin osottaa sen potentiali, niin uskallanko hakea? Ja nyt puhutaan avaimist työpaikka-ilmoituksista. Niin varmaan kif. Ja nyt tämmöinen väliinfoen, että nyt on työnantajamarkkin. Ja oikeasti, jos se ei täytä kriiteleet, mä en haki siihen tehtävään, ihan rehellisesti miksi, koska ne löytää ihan tasaan tarkkoon täysmätsi näillä kriteräillä. Mutta mitä mä tekisin, niin kuin mä istuisin alas, miettiisin, mihin mä on menossa, aset pääsen kriiteerit tehtävälle, että mitä mä halunisin tehdä, mitä muuta mä halun tehdä, okei mitä kaikkia ongelmaen mä halun ratkaista, sitten yritys kulttuurista, että millainen onkset tyhneämme oksen kansainväinen, oksessa suomalainen, okset teknologiaan yritys, tiässä millaisessa ympäristömähalun teitä töitä, ja sitten millainen esihinkil on, mikä on se palkatoimus, sitten miettiä, minkälaista yritykset sopivat tähän profilijan lähestöänihin yrityksiin. Sulla on paljon parempi asema. Ja sitten sä voit suunni tarvin miettiä, sä mietit vain näitä kriteräitä, ja suunni tarvin miettiä, että kelpatkova ei, sä lähestyt ratkaisu keskeisesti toppikai, ja sitten sä yrität myydä itseisissä. Mitä sitten jos on hakenut työpaikkaa jo aika pitkän aikaa, ja niitä hylsyn ja vaan tulee ja tulee niin, mitä siinä tilanteessa kannattaa tehdä? Me sanoisin jos hylsöjä tulee jatkuvasti, niin sitten fokus on hukassa, että sitten sä et tiedä mitä sä haet. Sitten pitää pysähtyä ja nei me on oman aakriita eri, joskus kerron tästä, miten löysin puolissa niin matta. ja voi kerroppa taas. Eli siis käytännössä, jos tulee jo näitä kriteeredeet, kirjattuna johonkin listaan, mihin saana niin kuin palaa, niin silloinko etsin mun puolisoa, niin vähän tein tosi pitkän listan, mätsikomoli silloin, mentiin onko se enää olemassa, mutta siis mä tein listan, että mitä mä haluaisin mun puolisoista, millainen se on siis, jopa Tukan beri siis pitus tosi tarkasti, että 70-20-20 jotain, mutta siis tosi tarkkaa, ja sitten joka kertakomme tapa sen tyyppejä, niin mä lisää sinne lisää kriteereitä. Tiesin, että sulla on tavalla ne lista, ja kyllä on vähän oon. Ja sitten mä joka kertan mihin olis minun poissi, minun mielestä tai plus-plus. Ja sitten lopun pelessä, niin kuin mun oli tosi pitkän lista, ja sitten mä hän olin avoimesti sen listan, kun siis näkri terito oli, mulla mätsikomprofilissä, siis että ne, niin kuin tietysti mun kriteerit, koska se lähän on lomakein ja näin, ja sitten jatkuut on kirjoitunut minun pihaisiin vieste, että sä etikinä löydää tämmöistä. Mä oon silloin. No, en sitten, mutta siis sillä, että niin kuin sä hän vaatia, ja lopun pel tämmö löysin. No sitten hän on pakkupuhuot tästä sosiaalisesta, mediasta eli tarkkaan ottanen linken inistä. Toiset rakastaa, toiset vihaa, ja ehkä siinä välilläkin on pari kolme tyyppiä. Mutta siis linkkari on työelämän somme. Se on työelämän Facebook, johon on alkanut hiipiä, yhä enemmän Instagram maisia piirteitä. Tarkota lähinnä sitä, että nykyään läheisi jokaisessa postauksessa ainakin siinä. Mun linkkari kuplassa on kuva, siellä on videota, siellä jaitaan, ehkä vähän enemmän yksityis-elämää, siivuavia aiheita kuin aikaisemmin, jollo on se oli mun mielestä, tosi tiukkaasellasta asiantuntia, että on aika nyt aika takia, ja ainakin mun yleisin kuulemani, kommentti, koskien linkkariä on se, että onksiel pacco olla. Ei jopa, eli nautitaan nyt kaikkein ensimmäiseksi siitä, että me eletään vapaassa maassa toistaseksi. Voit olla, että päivät ovat käymässä vähin, joten sulla on täysi hoikeus pysyteellä, siellä linkkarista pois, julia voi olla vähän eri mielestä, kunnelaan sitä kohta. Mutta, mä haluan kertoa niin kuin lohduks, että vaikka olen ammatikirjoittaja, ja tehnyt niin kuin siikapälio, somensiseltöä, ihan siis vapaa-aiehtoisesti, niin linkkarin tekeminen, linkkari päivityisten kirjoittaminen on ollut ja on jollaen lailla muun mielestä kaikkein haastavinsome. Siinä on vähän semmonen niinku fiilis, että täytyy vähän tarkemmin miettiä, että mitä mä tääl puhun, koska tämä on tavallaan sen mun tuotteen näuteikkuna. Mutta sitten aset toisaalta, jos ajatellaan markkinointia, ja markkinoinnin lainalaisuuksia, niin se, että sä yrität niinku mielyttää vähän kaikkea, niin se ei kyllä niinku oikein toimii. Eli samaan aikaan, kun ei ehkä tulisi herättää semosta niinku omaa etua, haittavaa negatiivistä huomiota, niin sit pitäisi kuitenkin uskaltaa pyrkiä erottumaan. Ja voinko jumailiste sanoa, että yhtään vaikeammin. En mä en edes yritä, koska mä en pysty, mutta ehkä tää jotakin kuvostaa sitä, linkkari on vähän vaikea ennen kuin löytää sen oman tyylin, että itselle ainaustaan Snapchat on pääsyt lähelle tätä, ja siinä mä luovutin, koska lapset sanoa, että nyt sä puu mere lopetat ton, että ja siis lapseni kirjaamallisesti poisti snapin mun puhelimesta, enkä tuntenut tarvetta palata takaisin. Mutta mä luulen, että tää näytö ikkuna effekti lisäksi, niin miksi linkkarissa oleminen koe-taan niin vaivalloiseksi, laiti usalliseksi, niin se johtuu varmaan, jos siitä, että se on koko ajan eräenlaista markkinointia. Se on niinku kauhean tarkoituksellista usein mitä siellä postataan, toki nyt mä puhun vaan itse sitä niin varmasti on paljon ihmisiä jollessuja, vaan niin kuin harrastus ja se on se heidän ykkössomekanaavansa. Mutta se, että sä niinku tarkoituksellisesti markkinoit itseasiassa ja osaamista, osaamista, niin onhan se vähän kringeen. Ja erityisen kringeen, se on silloin, jos sulla ei oo sosialisen median käytöstä ylipäätään kauheasti kokemusta. Tai sä oot tähän mennessä niin kuin pitänyt jotain privatilija, jossa sä julkaiset kissani ja moustika-pirakan kuvia, sun lähimille ystäville ja nyt sun pitäisi niinku potentialisesti julkasta viidelle, piltku viidele miljoonalle ihmiselle tai jo palaajemalle yleisölle, jos kirjoittaa vaikka enkuks, niin totta kai se on kuumottavaa. Mutta ei auta mikään. Tämä on nykyajan tällaiset pestuu markkinat, niin se vaan on siellä linkkarissa. Ja nyt jos me kuunnellaan julian mielipideettä tästä, niin se on kyllä todella vankka. Sitten vielä tällainen juttu, että kun ollaan tässä muutaman kerran jo linkkarimainittun, niin linkkario vähän sellainen, että hirveen monet ja itse ihan varmasti olen usein käyttänyt tämä, että halinkarissa on niin boring, ja se on tylsin some ja onko siellä nyt pakkoille ja siellä vaan kaikki kehuvat itseään seikylototto. Mutta niin jos halut työpaikan onko pakko olla linkkarissa? Jos sä halut vaarimikoks, niin ei, sä voit on vetää tik tokkeetään instaan, kyllä joku somi on hyvä olla, koska sitten, jos sä hän tarkoittaa, että sä et pelkää olla näkyvissä. Mutta linkkarissa, jos esimerkiksi joku sanoa mulle, että hei, voidaan se päivittäin se, mikä on su linkkariprofiilin osoite, ei mulla ole linkkariprofiilin enkä mä sinne me. Sitten vaa sellan heipat. Et sit ovan siellä pimennössä, koska jossain to on löytettävissä, mikä on johtajien hausso tosi tärkeää, että siis su linkkarissa, suun pitää olla näkyvissä, pitää olla löytettävissä, ja Suomessa on salleseen tyyppä, että niin leitetä niiden näin löytyy mistä. Ja mietiin jos sä hautuu rekrytoivassa asemassa, ja haet työnteköitä, ja sit se on nimenliut, missä kuka ei tietenä miltä minkä näköinen sä oot? Noohaisu pelottamaan. Mutta siis pitää olla. Eli pitää olla. Kyllä. Mä kyllä ymmärrän sitä, että jos ihminen ei ole ollut aktiivinen somessa, tai varsinkaan tämmöses niin kuin ammatillisessa somessa, niin se on aika kuumattava tilanne alkaa sitten kirjoitella, ja täyttää sitä profiiliä, ja keksiä hyviä, nokkeliä, postauksia, niin miten sä lähtisit liikenteeseen, jos nyt on päivä nolla, ja tämän jälkeen tormakoidun ja käsitään, että sieltä kaapista täytyy tulla ulos, jossa nuunin haluaa niistä voi aloittaa. Mä sanoisin, kannalta se lähtee rakentamaan verkostaa on ensin, vaikka saman alan ammattilaisten kanssa, eli kerätä sitä porukka, joka saa lukea sun postauksiin, ja sitten lähtee kommentoimaan näiden tyyppien postauksia, että mieloitin valitse sellaisia tyyppäjätkö postaileidesjoppain, vaiheestaan sit kommentoit, ja sitkusautt valmis jakamaan osamista huom, ei vaan postaamaan postauksen takia, vaan silleen, kun mietit, okei, että siellä on sama tyyppin, niin kun missa olin vuosittain ja hanpohti, että mitä hän tekee, niin mä kirjoitan hänelle, koska kun linkkarin kirjoitat, niin sitä oikeasti miettei kenellisen kirjoitat tämän. Jos olen mitä hajuun, että sä kerät vaan, jokun mielipideen, mutta sit pitää olla hyöty jollekin, että aina se hyötyy ensin, kun että lähetpäiskimän. -Mä huomamuuten nyt semmoisen asian kun puhut, niin sun yksi viesti on jatkuvasti se, että itse sitä ulos päin. Et otettaisi pää pois, että omasta hanurista ja niistä omista tuntemuksista, ja mitä nyt kaikki ajattelen, kun mä eivät tässä, ei yhtään mitään myöskään, koska mehän emme ajattele toisi ja omin. -Ei, että kun sä ot häipynyt tos tavoista, johon sä eivät ole vasta kyllä. -Kyllä. -Ni se vaan on. -Ni, ja mä olen siis, kun kamoin johtaa etelävittä, että mitä me yksi meidän toimitusjohtaa ennäkeä. -Toymitusjohtaja, jolla on organisaatio yli tuhat, työntekijöitä, et mä etät niinku pät sä ehen tekinost päätkääkää. -Jatias, se on kivuliasta. -San se on en ole, ei ole vahulla juttu, tai jotaa etes on oma äiti se ei ajattelisi. -Jatias, et mä hetä en niinku kiva, jos han tietää, että sä ot olemassa, hänen varma muista, se on nimää. Et niinku jos keski johdassa esimerkiksi, et hän sä sille kirjoita. -Mä en kirjoita, että toiselle johtajalle, tai toiselle niinku kollegaalle, tai näin, et niinku miksi sua kiinosta, mitä hän ajattelle. -Ni ja sitten vielä se, että vaikea edes olis kauhean iso organisaatio, mutta sitten se joku voi nähdä, mitä postaan. Niin onks se sitten niinku niin ihmeellistä ja niin merkillistä ja niin poikkeavaa, sun joka päiväisestä kommonikoinnista se postaus, että se voisi aiheuttaa jonkun tosi voimakkaan reaktion. Ympäräksi sä että et minä operoit ihmisten kanssa päivittäin, niin aika vähensussa on sitten muutaman vuoden päästä, enää sellasta mikä voisi totala. oli se, että se on sysäiset, että sä olet joutut mistä sä etsaisi kirjoittaa. Esimerkiksi jatain projekti ei voi täytyä asiaa kaiteita. -Mä olen säänsä, että ne ovat saanut kerran varoituksia. Itse asiassa, kun mä olin liian rohkea postaan. Mä olen saa on varoituksia, että mä postan liikaan, silloin kun mä olin palkatoista. Sitten mä päätin vain, että hei mä olen profiloitun linkarissa ei palkatoja laisena vain yrittäjänä. Ja täitsit mä tein sen linjaan ja se helpotti aika paljon. Sitten postaan, mutta jossain postaa, että ihan perusasioista, musta tuntuu, että mä postan kokoan perusasioista, mutta siis joka kertaa siellä lampu tsytty, ettei emme teitä ei kyttää täytyy. Mutta siis aina mietitsää postaa kollegali ja hänellä on tämmöisiä haasteita. Nyt sä tuut tällaisen asian, tällaisen viestinkansa, koska se ymmärtää haasteita. Se on elänyt tälläpi ja nyt sä onnattukolmeneuvua. -Joo, täitsit. Tossa on ollut hyvä formaat. Tämä on hyvä formaat. -Mulla on näitä kokemus, sullontaa sama kärsimys kiinnostaa ennen kuin iloisetasiota. Ja sitten mä kerron kolme juttuu, millä mä sain tätä edetä. -Jossain mä olen tekeisin toisin, mä tekeisin sen näin. -Joo. Siis tarin näin kerrantaa. Myös voi käyttää, jos tarmalli ja mitä käytään työhaastatoussia situation task action resulta et situation problem action result. Eli käytännössä tilanne, mikä oli ongelmaa, miten sä teet, mitä oli lopputulais ja esimerkiksi opit sinne kuin lisää, niin se on siinä. -Ni eli kappale muutama lausen jokaisesta niin sulvalmispostaus. -Kyllä. Helpa. -Tosin hyvä. -Kait tässä lopulta on aika pitkälti kysymys juuri siitä uskalluksesta tullanne kyväksi. Ja ite ajattelen siitä sillä tavalla, että kun täydellistä ihmistä ei ole, meissä kaikissa meissä on valot ja meissä on varjoittaa, niin mitä syvemmin se niin kuin hyväksyt sen neomat heikkoudet ja sen epätäydellisyyden, niin suun ei tarvi jännittää sitä, että ohon nyt kaikki näkee väte, että millainen minä oikeasti olen. Ensinnäkin me aika hyvin vaistataan se toisistaan me muutenkin ja se kun se on energiaa, me siihen, että se on täytyy esittää jotain hirveesti pilotella sitä mitä itseessä häpeät. On paljon helponpiolla, on paljon rennompiolla. Silloin ehkä lähestytään sitä vähän epämarrasta termiä, et silloin voi olla oma itseisi. Niin mä oon siis mä etsaisin aina pohdin sitä, kun välillä tulee vähän teen joskus virheita poista, oksessa, kun siis Suome ei ole mun aityinkieli. Ja mä oon hyväksyn, että muista ikinä tunnatiivi Suomen kielen puhoja. Ja sitten jos mä teen, jos siellä on pikkuvirhe, sovat. Ja aina joku kirjoittaa, että vitsis kutsulin sellan virhe. Nyt on mä korjammakiaan, mä kiitän korjauksesta. Ja mä kiitän korjauksesta, mutta sitten mä huomaa suomalaiski tekee johtajatkin tekee ihan lärveet virheetamme. Okei, mä en kerro, koska mä ymmärsin sen ydinaisia on miksi ihan kirjätisen ja tässä itse asiassa. Ja lopulta ne, jotka tarvitse sen sitä neuvon neotti. Ja jos siellä on pylkun vilajat, okei, sun vahvussan pylkun vilaminen. Niin se tuotti hänellä iloako. Mä et jatet pitsekaa otaa niitä, sillä taiito. Sän okaan. Hyvä. Hei, tiivistä tähän loppuu vielä kun me ollaan puhuttu tästä aiheesta, niin monesta näkökulmasta, että mitkä olis ne kolme asiaa, jotka nyt työhän hakuun lähtevän kannattaa tarkistaa tai mitä sul kansi olla hallussa ennen kuin asetut näppiksen äären. Mä nastaisin sen, että pysähtyy. Reflektoi, että millaisia ongelmensa otat ratkaisut. Se on ehkä nyt tässä vaiheessa, koska nyt taantumaata, mikä tälläuteen tilanne ja jengitarvitse oikeasti selle se, että täisi yrityksetarvitse. Työnantajat tarvitse selle syypäin ja joista heillä on oikeasti hyä työ. Ei vaan siitä, että ne palkkaa tyypin tehtyä tehtyä, että jänne suoritutu et tietys tehtyvästä, mitä olla lisäarvoa. Eli selvittää nää, että millaisia ongelmia saa ratkaisuja, että mitä ongelmia saa haluaut, ratkaisaa kirkaista suuntaan. Sitten päivitää, että ne työkaluut okee, että ne myyvät sut siihen suuntaan. Kirkaista se yrityt, niin kuin työnantajaprofiili ja lähdet lähestymän näihin yrityksiin. Hyvä. Ja kerrat sitten kaikille, mitä saa tetsimässä vielä. Niin kuin kaikille tutuille, että hei, että sun suunta on ex. Ja siis mä tarvinkin tämmöisiä tämmöisiä tyypäin, mun verkostoon, että jos teille tulee jotain, niin mä mielen kuten kuulen. Et sä et pihmi tästät tietoa. Eli kaupinovi ja auki. - Kyllä, ja suu auki. Kyllä läpää se jo. - Ja suu auki. Ja sitten kun sä oot siellä vaikka organisatioon sisällä puhumassa, suuntaan on täys mahdollisuu edetään niä korkeisatioon sisällä, jossa avat suuntaan, että hei vitsiku pääsisite näihin juttuihin, te etkö jos kiinnostus on siinä, ava se suuu. Ei, ei se on vaikea. Hyvä. Hei suurat kiitokset Julia ja Suotsiis löytää osatteesta kaukinen pistefi. Kyllä, meille öitymme siellä. - Kiitos. Tällitos kaupinen kun saltingin sponsoroimaa elämänkoulu-jaksoja. Käykää moikkaamassa Juliaa siellä linkkarissa, sieltä hänet löytää liittykään Julian massiivisiin seuraaja joukkoihin, koska hän postaa koko ajan todella käytännön lähestä tarpeellistä Matsua työnhakijoille. Kiitos vielä Juliaalle ja hei antakaa meekihuuuran, eli tilaa munki uutiskirje Anna Perhopistefiikautta uutiskirje. Tärkeä juttu niin menee myöskin mun kotisivuille Anna Perhopistefi. Sielt etusivulla on aktiivisena minuuttimaisteri haaste. Se on 80. nyhden päivän haaste, jonka käytyä siin saat kalenterin takasin kontroliin. Se on 80. nyhden päivän mittainen, sisältää kolme valmenusvideo, pari liven webinaaria, työkirjan jaada jaada jaada, jaa tjäksi mitä. Se ei maksa mitään ja se ei velvoita sinua mihin käyn. Mä entus on oventaa se kerjäämään, eikä mitä muutakan riittää, että me et osatteeseen Anna Perhopistefi ja ilmottaudut siellä mukaan minuuttimisteriin. Nonni, sitten ei muutakumme, tekemään hakemuksia kuuleja ensi viikkoon. Moro.