Millaista sosiaalista pääomaa sosiaalinen media tarjoaa äideille? Vieraana Priska Kallio

-Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan sosiopodia. Mun nimi on orra-ohtamaan. -Maan tiina Helin ja tänään meillä on vierana Mikselpinsin perustaja, konsultti kirjäljää ja sosiaalipsykologi priska-kallia tervetuloa. Kiitos paljon, ihanaallettajäällä. Tässä jaksossa me syvennytään vähän äityteen, identiteettiin ja myös keskeminen on kokemukseen. Mutta aloitetaan ensin susta, kuka on priska-sun ominsanoin. Hei, ihana tasiaa olla täällä. Toi on tosi hyvä kysymys tähän hetkeen. Mä tosiaan priska-kallia ja tällä hetkellä. Meillä on siis taasta vaua arkea. On ollut nyt kuusi kuukautta vanhempaivapaalla. Ja tämä on tosi jännäjetyki nykyä, kun esittäytyy, niin se toihaisilleen, mitä muutaman on, että tällä hetkellä on niin jotenkin kokonaisvaltosta ja tästä päästäänkin tänään. Pohonpaan liksää tästä on identitentti kriisistä. Mutta tosiaamaan sosiaalipsykologi, sen huomaa ehkä onkin tällä hetkellä vanhempaivapaalla. Idelleen ja tarkasteleneen. Linssien läpi näitäkin teemoja hyvin vahvasti. Ja sitten mä oon tosiaan kirjoittanut tietäkirjan, kun ei saatiin rahottaman miksi suomaistelmaa kulttuurieristeemässä kirjan ja sitten työskennelly yrittäjänä ja tällä hetkellä yhdenvertaisuus-teemojen parissa konsulttina. Eli asiantuntijana noikuvaa muoa, mutta tässä hetkeessä tosiaan tämä äiti identitehti on aika isossa roolissa mun elämästä. Joo, ihana kuulaa, että saisi pääsy sopeautumaan tähän suhuteen elämäpäiheeseen ja sanoi, että on identitentti kriisia ollut pinnalla, niin miten tämä äidiks tuleminen on sitten muuttanut sun identitenttiä. Joo, mä oon nyt tosiaan puolvuotta vanhempaivapaalla ja muista silloin kun mä jäin ensi raskausapaalle, niin silloin mä yllätöin itse asiassa siitä, kun mä huomasin, että okei se mun asiantuntijarouli. Ja tavallaan työidentitetti olikin suuremmassa osassa, tai se olikin tavallaan vahvempi kuin tämä ajattein. Mä en ole ehkä hallunut ajatella, että se jatikin sellainen työminä onkin niin isossa roolissa, mutta sitten kun yhtäkkiä, niin kuin lopetti työt olisiinä hetken, niin kuin elviä pauva syntynyt ja olivaa hetken, niin kuin minä yksimaan. Ohi sitä kun mä ylää. Niin, kuka mä ees ole, mistä me ees nautin, tai et koulissaan tyhjö siinä, niin kuin sää reilu kuukauden ajan, niin setikin toisaalta myös ihan hyvää, koska kyse nuomaan me ollaan kuitenkin niin sillä. Mä olen valmistunut sosiaalipsiikologis-22-tyyksi ja sen jälkeen tehnyt töitä rakentanut henkilöbrändiä, tehnyt tosi intensiivisesti tavallaan, että hyvin intohimo teemojenkin parissa hommia. Mutta sitä ei ole niin kuin tajunneet, jotka merkittävät roolissa, että se on ollut sitä omaa elämään, että vasta sitten kun tavallaan kaikki vähän niin kuin viedä pois ja siirtyisellä se on se, että tosi uutee elämään vaiheeseen, niin sit huomakin, että oho se olikit tosi iso osa mua. Joo, tosi kiinnostava, että kun mainit sitten on henkilöbrändin, että kun saat kuitenkin pitkään rakentanut sitä, sul on tosi vahva henkilöbrändi, ja se kuitenkin jataita aika paljon myös omaa arkea ja elämää liittyviä teemoja, niin se olen varmaan aika pysäyttävä hetki. Sitten voi ollaan dymmärtää hetkin, että on tosi paljon työtä myös. Kyllä, ja mä oon tehnyt tosi pitkään sisällön tuotantoja sosiaalista mediaa, niin kuin aikaisemminkin, sitte sosiaalipsykologina ja kun perustettiin miksi yhteisö, niin sitten myös senkin kannavankautta jahtii paljon sitten ihan omia kokemus tarjinoita ja tavallaan, että vertaista pahtumien myötä niin kuin jako paljon itsestään. Ja sit ihan sisällön tuotannonkin näkökulmasta, että on niin kuin jokanut paljon sekä asiantuntia tietoa kirjattanut paljon, jokanut paljon omasta elämästä, niin sitten se on ollut tavallaan se työ, mutta totta kai saa liittynyt minun identiteettiin ja niin kuin teematioiden parissa tekee sitä työtä, niin liittyvää on identiteettiin eli vähemmistö, teemoihin rasismi ja näin. Niin sitten kun se on ollut niin vahvasti linkitettynä siihen, kun identiteettiin se, mitä tekee työkseen, niin sitä ei ole tajunnu, että totta kun se ottaa pois, niin siitä lähteekin aika iso siivu. Mä oon kiinnostus kuulla, että auksa aina tiedä haluvassa äidiksi, vaikin missä kohtaa sulla tulisi tällainen, jos saa kysyä. Ja mä koen, että mä oon aina ihan pikkulapsesta saakka ajatelloetta, haluaisiin joskus olla äiti, mä tiedät kaikilla se ei ole, mä on jotain monien ystävien kanssa, jotka ehkä puhtii, ehkä tällä hetkellä asiaa, niin tiedän että kaikille se ei ole mitenkään saa. Kristallin kirkas asiaa tai että pitää ehkä vähän hakea, mutta mulla se on aina ollut aikaisella niin kuin selkeä, että no silloin koalettiin seurusten nykyisen kumpparin kanssa, niin mä muistaa, että mä aika nopeasti jokysi, mä en tää on vaikka silloin ollut ihan parikympi siitä tai niin kuin että ei silloin ollut todennäköaajankohtainen asia, mutta on jo silloin vähän niin kuin kysellä ja varmistelua, että onko samaa tulevaisuuden haaveet. Joo, ja toivon vähän ehkä semmoinen asia, että niin kuin naiset joutuu tollaista miettiin, tosi paljon aikaisemmin, niin kuin miettään, että saattaa välillä ehkä miettiä, mutta säikähtää, mutta toivon semmoinen, että vähän meillä tulee sitten se biologia, ikävästi silleen vastaan. Kiinnostaisi kuulla myös, että onko sulla tiina, jossa on kisyä, että auksa aina tiedä nyt tai tai millainen suhdessa sulla on tohon äitiiteen? Joo, mäkin on aina tiedä, että kyllä mä haluan olla äitiä, toivon estesipaaljon ja lapsena hammalupasi vanhemmille, ja sen saan niin kuin fuudiskentellisen lapsia. Mutta voi olla tämä enää järjestelmä, semmoisen projekti ryhtiä, mutta kyllä mä toivon kanssa, että seuraavia vuosiaan aika näin, tai niin ainakin yhden lapsen, niin olisiin kyltasi onnellinen. Vihanä, miten sulla? Joo, ehkä sen takia kiinnosti, koska mä en oo niin kuin aina tiedä nyt, että musta tuntuu siis noin ihan hylmien yttämiks maitello. Man oikeastaan ajatellut sille, että mä en voisi olla äiti koska, ja se mä oon keksi nyt kaikkia syytä, miksi mä en voisi olla äiti, että mä muistan, että sillä on kuin mä olin pieni, ja leikittiin näitä kotisläikkeä. Ja mä en koska haluan olla äiti, että mä olisin olla lapsi, niin sitten mä oot enkin selittänyt itselleni sellasta tarinaa, että mä en voisi olla äiti koska mä aina haluisin olla lapsia. Ja sitten mä näin itteni, joka voi olla ehkä myös asua, vaikka teidän silmini tosi silleen maskulinisena, että musta tuntuu, että mä en oo ehkä niin mennyt sellaisen stereotyyppisen äidin muottiin. Ja nyt vasten myöhemmällä ei elämä on jotenkin alkanut kyseen alaista sitä, että miten niin, että jotenkin ollut liian semmonen kopeekä siitä, että kuka muka pois olla äiti. Joo tosi on tosi hyvin kiinni tuosta ajatuksesta, ja tavalla heti asiantuntijan näki miettietys, mä on aikaisemmin miksi finssissä, puhunut vaikka paljon siitä, että millaisia mielikuvia stereotyyppi joita, ja millaisia representaatioita menähdää, esimerkiksi vaikka mediassa, millaisena esitetään vaikka tietynlaiset roolittai ammatit, ja kuka meillä tulee, mikä sukupuoli meillä vaikka tulee mieleen lääkäristä tai juristista. Ni sittoi vähän sama asia, että millaiseks mä ollaan mielettö se äiti ja millaisia stereotyyppiöt siihen liittyy, niin voisiin kuvitella, oletan että ollaan suhtu milleniaa. Ne ei hattain, et se on voinut olla myös varmaan aika paljon kopeempi, se rooli, niin kun tai mäkin muistan, että nuorempana on nähnyt sen ehkä kopeampana, kun mitä nyt sitten näki sinne, että se on ehkä vähän laajen tunnu, ja nyt mä on paljon pohdiskellutkin sitä. Tietenkin nyt kun alkaa ole myös lähipiirissä äitiystäviä, niin sitten myös näkee erilaisia malleja olla äiti. Ja esimerkiks nyt mä oon paljon pohtynyt kanssa sitä, mulla on paljon yrittäjää lähipiirissä, niin esimerkiksi olla äiti yrittäjänä, siis kun siinä ihan teknisesti on vähän eri tavalla vaikka perhepapaat. Ja nää, ja sitten jos tavallaan sä et vaan voi erinaisista syystä ottaa sitä sellaista pitkään vaikka vuoden perhepapaata, vaan että yrittäjänä sitten tajetta haluaa, siis ihan tehdä töitä. Nyt avallaan, että millaista se on silloin se äitys ja milla siinä, kun asenteetakin vähän ehkä piilevästi sitten paljastuu, että okei, että kun äiti tekeäkin sitten siinä vuoden aikana vaikka töitä, niin sitten siinä jotenkin tulaikan se ilmi sitten niitä asenteita ja ihmisten jotenkin oletuksia. Joomasta on tosi hyvin kiinni, koska mulle itse asiassa muuttu se omaa käsitys siitä, että haluanko mä olla koskaan äiti tai voinko mä olla äiti, että kun mun kaveri, joka on kanstoisi ura keskenen, niin saai lapsen. Ja siinä mä näin, että kyllä on mahdollista olla äiti ja tehdä uraa, että se ei tarkoita sitä, että sun pitäisi valita. Jep, nimenomaan. Ja sitten samaa aikaan jotenkin, toi mä koennettoja myös aika kaksi piippune juttu, että samaa aikaan meillä on se ihanan mun mielestä valinnan vapaus, niin kuin tässä hetkellä se ollaan kaksi tätä kaksi. että äiti voisi samalla edistäämaa uraa olla yrittäjä käydä töissä, mutta sitten mustuntuu, että monet äiditsittaisi kohtaa paineita siitä, että nyt en kuin, mikä on myös hyvä asia, että perhevapaat ja jakantuu vanhempien kesken vähä tasa semmin tällä hetkellä, kuollisen lakijuudistuskin, mutta sitten samalla, jos jotenkin nyt omasta kokemuksessa se huomaan, että kuin esimerkiksi mä imetään mun vauvaa, niin siinä on myös tietyllä siirtyisiin rajoitteita, tai siis sillä, että kyllähän vauva on mussa enemmän kiinni tällä hetkellä, ja sit jos miettiin tavallaan siitä lähtien, että jos mä haluisin nyt vaikea tehdä yrittäjänä tai jatkattöitä tai että sitten kuitenkin naisella on vähän enemmän niitä asioita, tai äidillä voi olla niinku enemmän niitä asioita, että sitten mustuntuu, että moni kokeemme se painetta siitä, et oikein pitäisi jatkaa uraa ja pitäisi niinku tehdä, että samaa aikaan se, että meillä on vapausvalitajia ja tehdä oman näköstä arkeen ja luoda oman näköstä vanhemmuuttani, ja mustuntuu, että helposti tulevaisuus niitä paineita, vai otteekste kuitenkin sitä tällä? - Joo, on ihan samaa mieltä. - Joo, jotenkin niin kuin miettiin ehkä tää on päivän työelämää, ja ensinnäkin suommostusi huonotyöllisyystilanne, ja yhä enemmän työelämään niin kuin henkilöytynyt tai ja henkilöprendiytynyt, että missä tavallaan jokainen päivässä voisi tehdä jotain sun oman työllisyyden edistämiseksi, niin sit jos lähteekin siitä vuodeks pois täysin, niin tuntuu, että se kynnys kasvaa hirveä vauhtia tänä aikana, ja se voisiko yhteydessä kiihtyä kaikkea menee nopea mieteen päinä kilpailukovenee, ja sit se äitinä sivuun jääminenkin tuntuu ja jonkin aika uhkaavalta ajatukselta. - Kyllä. - Mulla on tosiaan esimerkkiä, että mä olen nyt 6 kuukattopoisi, ja kuulin juuri tässä ajassa on jo vaihtunut se tekoälyä tätä käytetään, mitä kaikissa yrityksissä niin kuin käytetään työkalunna, niin se on jo vaihtunut tässä ajassa, joten siinä vaiheessa kun mun suunnitelman nämä on palata syksyllä takastöihin, niin saa nähdä, että mitä sitten käytetään, ja tavallaan toikin niin kuin et sit mun täytyy opetella niin kuin ihan uustyölkalu, niin tää oli me ollaan etkin konkreettinen muistutus siitä, että asiat muuttuun nopeasti, ja kyllä ne luoa tietullaisi paineita. - Kyllä, ihan totta, ja tuli semmoinenkin vielä mielen, että samaan aikaan tiedän, että meillä Suomessakin on raskaa syrin tää, että tätä oikeasti tapahtuu, että kyllä se on semmoinen asia myös, mitä itse vaikka miettiin, että tavalla lasten teko ja näimmäkin on kohta 27 tällä hetkellä, niin kyllä mä paljon mietiin, että miten se vaikuttaa mun uran. - Kyllä, ja että monia se pitää suunnitelta tavallaan. Kyllä, en kautta työelämässä, kun lähtee. - Jep. - Tämä on puuttiin vähän tosta, että äitius on muuttanut just identiteettia ja ehkä oot kokenut, että on laajentunu myös, että millaisia tai millainen äiti voi olla, ja millaisia äityksiä on olemassa, niin oaksa huomannut jotenkin et ihmiset sun ympärillä suhtautuu suhun eri tavalla, kun saat äiti. Ja nimenomaan sosiaalipsykologin, että millaista, mitä on tapahtunut vuorova, joka tukselle sun ympärillä tai äitiyden myötä? - Jota on hyvä, että vaikka onkin lähtenyt työelämästä hetkeksiä, ei ole asiantuntijaroilissa ollut muutaman kuukauta, mutta tämä sosiaalipsykologia nää linssit edelleen, niitä ei saa pois, että se on paljon pohtinoista asioita kyllä sosiaalipsykologian näkökulmasta. Ensinnäkin, jos me tietenkin rooleja ja identiteettiin, ihmisellähän on tosi tärkeää, että meillä on eri rooleja, ja että meillä on myös vähän tasapainoa niissä, että se pystyt välillä vaihtaa, että se on erässä hetkeessä työntekijä tai asiantuntijä, sit se pystytkin vaihtaa, että saat sitten illalla kumppani, niin sehän on hyvin tervetta. Niin sitten nyt mä huomaa, että tässä hetkeessä, kun elätää kuitenkin ekaapuoliskoa vaua vuodesta, ni se ääni rooli on hyvin kokonaisvaltainen, ja se on ihan asiatua paljon uusi asioita, mä oon tosi ylpeä itseistä, niin vaikka mä oon tehnyt paljon uusia asioita ollut tosi rohkea oppinupalja, mutta onhan se tavalla aika kuluttavaa, kun sitten tavallaan elää sitä tiettyy rooli, jos tässä hetkeessä, mä tietse tulee vielä tasottumaan myöhemmin. Sitten kun mä oon vaikka meidän takastöihin, niin sitten siinä tulee, että no sit mä oon taas asiantuntija priska ja sitten iltasi äiti. Mutta tässä hetkeessä jos se, että se on niin mä näkisin, että se on yhäksyt viis prosenttii tällä hetkellä, että se on sitä äiti rooli ja mikä voi olla vähän paikotella, jos kuluttavaa. Mutta siihenkin mun mielestä hyvä esimerkkiystä, että sitten on tunnistanut nähetketkoulut, joille puolisalle, että nyt mä tarvitsen omaa aikaan. Ja nyt mä lähden mun yhtävien kanssa viettämään iltaa, ja sitten niissä hetkissä, kun on lähtenyt viettä iltaa yhtävien kanssa, niin se ollaan palautuu se vanha rooli ja unohtaa hetkeeksi olevan sä äiti, niin sekin on tosi freesia ja mä uskon, että se on mielentero edelläkin ihan hyvä asia. Mutta kiinnostava asia ehkä sosiaalipsikologisesti vielä, mitä mä oon huomannut, kun nyt te äidiks tulla myötä, mä oon tavannut enemmän ihmisiä, niin kun tässä lyhyessä aikana enemmän uusia ihmisiä, kun mitä mä oon vuosiin. Meidän sosiaalinen piiri hän pysyy aika niin kuin ehkä vakiintuneena tässä kohtaa elämässä, että viimeeks mä oon tavannut paljon uusia ihmisiin ja saanut uusia yhtä viisilla opiskeluaikoina, kvalotti yliopistopinnot, sitten valmistui meni työelämää, sitten saai uusia työkavereita ja näin. Mutta mä koen, että viimeiset viis vuotto mun sosiaalinen piiri on ollut ehkä aika vakiintunutta, että ei tavallaan joo tapaa ihmisiin, mutta hekin on aika niin kuin tietystä kuplasta. Niin, nyt te äidiks tulla myötä, onut tosi kiinnostava huomata, kun mä oon käynyt monissa, niin kuin vauva tapahtumissa ollut mukana erilaisissa chateissa, missä on muita äitejä, niin se on ollut tosi kiinnostavaa huomata sellainen yhteiskunnan, josikin läpi leikkaava, niissä chateissa on hyvin eri. Elämäntilanteesta ihmisiin hyvin erilaisista sosiaekonomisesta taustoista on huomannut, että vitsi on elänökyt tosi tiukassa kuplassa, jossa on tietingikoon opiskeluvaltiotieteellisessä serajaatosipaalia, tekee tietyllä asiantuntijatyötä serajaatosipaalia, ja ketään nyt muitakin jo yhtävinä, niin se on ollut tosi kiinnostavaa, niin kuin tavata vaan uusia ihmisiä hyvin erilaisista elämäntilanteesta. Ja ehkä kun mua on aina kiinnostanut yhteiskunta luokat, niin siitäkin perspektiivistä, et kun itsekin on niin kuin paljon puhunus siitä, että kun on tullut hyvin työväenluokkaisesta perheistä, vaikka yliopistoa on, niin sitten on lahmita kaikkein siihen liittynyt, mutta nyt on ollut kiinnostavaa mun mielestä. Kävän niitä keskusteluita, niin kuin just tällä ei esikoisten äitien kanssa, jotka saattaa tehdä tosi erityyppistä duunia tai olat tosi niin kuin ympäri Suomeeksi, että on meillä yksilä ja WhatsApp ryhmämisessä on ihan niin kuin ympäri Suomea ihmisiä. Niin joten, että sekin vähän yhteyissä on tavallaan, kun paljon myös puhutaan siitä, että meillä ei leitää Suomessa aika yksilökeskeisessä kulttuurissa äidit saattaa olla tosi yksin ja on paljon puhuta siitä, että johtuuksia siitä vaikka arascarjalken ja maisennollist voi jo jotain tekemistä sen kanssa, niin mun korvantoikulussa tosi ihanalta ja se sellaiselta mitä mä en myös kään tieni. Mutta se voi olla myös minun persona on vähän sellainen, että mä jo ennen vauaa niin niin on hyvä projekti ihminen, tykkäsinkään sosiaalisesti tapahtumissa ja täyttää tavallaan kalentaria, niin sitten sen huomaan mä tein vähän saamaan nytte tässä niin kuin vaukontekstissa, että meillä on tietysti mitä harrastuksia ja käydään joista, taasissa vauva kahvujuissa ja vahmassa muuta äitä ja mut jo, siis että se on ollut kypositivinen niin kuin yllätys, että on niitä tapahtumia ja sosiaalisuutta, mutta se vaatii kyllä aika paljon itseltä ja niinkuin niitä voimavaroja, että sitten mä myös täysin ymmärrän ja nää sen, että jos se on niitä voimavaroja lähteä tolla siihen, ja kun on myös itsekin tässä synytyksen jälkeen siis huomannut, että mitä jo hormonit itsessään tekee, mutta myössä sellainen, että jos ei ole sen vertaistukea, niin voisi kokeolevaansa tosi yksiin ja onhan ihan unettomuunesta lähtienkin niitä tekee hyvin paljon mielellä. Kyllä, joo, jotenkin toi olimme sitä tosi hyvä pointtia, että säännoesti on esiin, että me ollaan kaikki sitten yksilöitä, kun paljon myös kuulle, että osa äidestä kokeen painettaa, että kun se äiti se nähdään sellaisena yhteisena ominaisuutena, ja tosi paljon vertaillaan kokemuksia, että jokaisella se kokemusta ei vaikka nolva kraskana useamman kerrankin, niin ne kokemukset voi olla ihan erilaisia. Kyllä, tosi hyvä pointtia. Senkin vaikka vielä kommentoja, että tohon mitä sanoi tuosta luokasta, ja toihennon armas tullut tosi kiinnostava kokemuus, kun saatkuivat tehtytyntävä luokkanousua pitkän aikaa, ja niin mennään. No mä ehkä siinä sokeutuukia, varmastikki sokeutuusille omalle asemalla ja etua eikäyksille ja mahdollisuusille. Harvoihan ihminen näkeen erilaisiin ympäristöisin omalluava ulkopuolelta enää sitten 30 jälkeen. Niin varmaan myös olet tosi kiinnostavamatka pohtisessa omaa tarinaa ja. Kyllä. Ja samaan aikaisesti mitä monet kans on varotellu ja mitä on lukeno että kun saa ensimmäisen lapsen ja tavallaan kun perustaa perhettäni siinä. Voitulla vahvasti esiinit omia lapsuuden aikaisi ja kokemuksia ja siis ihan traumajakin eli sitten omalla kohdalla mä huomaan että tosi paljon nytte kuon niin kuin meillä on perheä mulla lapsi niin tosi paljon muisteleet avalla sitä omaa lapsuutta. Siis sekä hyvässä että pahassa mutta varsinkin juuri vähän luokkaa liittyvää asia että hyvin usein muisteleet sitä että millasta oli vaikka kun oli taloudellisesta tiukempaa ja tavalla että mitä haluaa kun pystyy nyt tekee vaikka joita ja asioita toisin kuin on tavallaan sen verran onne kanssa asemassa. Joo se tuokaisi mutta että tämä aikaan lukeno tai jatikin psykologisesti et ollut niin kuin valmiina kanssille että se saattaa paljon niin kuin nostaa esiin sieltä menneisyydestä asioita että silloin kun saa sitten omalla lapsen. Toi on ihan hyvää tiedostaa. Saat puhunut myös somessa että saa saa et keskimänä vuonna 2014 niin haluaisitkö se kertoa lisää tästä kokemuksesta ja millaisena sää näettän ohjen ympärillä käytävän keskustelun. Joo. Joo mä on nytte tullut siihen lopputulaukseen että tästä tosi tärkeä ja käydä keskustelua ja kasta omaa kokemusta. Mä tosiaan tuli ensimmäisen kerran raskaaksi kesällä 2014, mutta sitten siinä syksyntä ja noilla se päätty sitten keskemmenoa. Ja tämä oli jotakin hyvin järkyttövä kokemus. Mä en jotakin ollut siinä vaiheessa mä en tuntannut ketään joka olisi tai mä en tiednyt ketään jollais ollut keskemmeno. Ja totta kai siis oli lukennus siitä että 15 prosenttia raskauksista siis päättyy keskemmenoon. Se on tavalla aika suuri, mutta osuuri prosentti, mutta ihan se oman mielihän suueelle ja siinä mielessä, että ihan siinä vaiheessa ajattelen että tämä voisi tapahtua itselle. Sitten soivi ja sellainen kerros että mun kohdalla se oli keskeytynyt keskemmeno. Keskemmenoot voi lohtausi yksilöllisiä, mutta että mulla se tarkoitti sitä että se sikijöns syke oli lakannu. Sikijoilukkuiden kanssa poistunus ja kohdustavaa että se tavallaan jäi elottomana vaan sinne kohtuu. Ja itse pitää erikseen poistaa sieltä. Ja tämä oli mulle ihan uusasia, että mun mielikuva keskemmenoista ei se, että ensinnon raskaana ja sitten yhtekijän se huomaa. Vaikka vessässä käydestä siihen että oikein nyt on jo kuvialla, mutta mä en niinku huomannun mitään, mulla oli kaikkinen raskaus oireet, mulla ei pahoin vointia silloin. Mä oltiin käyty yhdessä varhaisuultrassa, jossa olin nähty, että sikijällä on kaikki hyviä ja on sykein ja näin. Joten tavallaan siinä vaiheessa, kun saivankin vahvistuksen, niin sitten mielillähtiä hyvin pitkälle siinä on toki heikakin jo hyvin ja näin. Siivaiheessa se tuntuu erityisen pahalta, kun saikittiä, että itse asiassa se luuli ollen saa raskaana, mutta se sikijo oli kiinni jo sitten kuollut sinne joitakin viikkoja aikaisemmin. Sitten siihen kohtaanko, kun saa kuulla sen, että on keskemmena piti tehdä se läkelinen tyhjennys. Tästä käymme mulle ollut mitään tietoa, jotenkin se, että kaikki tuli hyvin uutena, kuka mulla hipiirissäkään ei ollut oikein tietysti sitä prosessista, mitään hyvin monen tystyvetkin ajatteli, että se olisi ollaan parin viikon juttu ja sitten tavallaan. Tietenkin se psyykinen toipuminen kestää, mutta sillä ajatteli, että se fyysinen puoli on niin kuin parissa viikossa on ohi, mutta mulla sitten kesti ja kesti. Eli siinä tehtiin läkelinen tyhjennys, mutta nyt mä oon myös myöhemmin kanssa kuullu, että hyvin monilla käy niin, että se kohtui ei tyhjenekään sillä. Vaa, että sitten pitää tehdä vielä siihen perää kaavinta, eli sanan hysteroskopia, niin mulla meni ihan sinne saakkaali tässä koko prosessiskestymäkin, niin kuin kolme kuukautta. Kuulostaa tosi raskalle, että olen oikeastaan aika pitkäaika. Oon kyllä, ja sitten jotenkin ehkä se, että kun mä nuntien ykkötä jolla oli keskemmeno, mä ei jotenkin saanut siihen oikein vertaistukee ja ei niin kuin jo, kunkin olevan se hyvin yksin, niin siinä kohtaa ennäisi koska ajatella, että sanon näin, mutta siis löysin anonymi palvelu jodeellista parasta vertaistukea mitä oikoskaa. Osaan nukkuvitellakaan. Ja mä olen tehnyt aikaisemmin paljon töitä sosiaalisen media- ja verkkoherinnon parissa, ja silloin mun mielikuva jodeellista oli se, että tämä niin kuin kamalinalusta tai niin kuin jotenkin siinä se anonymi periaate. Mutta tässä muun kokemuksessa, niin se oli siis ainoa, se oli ainoa keino, saada oikeasti sellaista hyvin, niin kuin mun tilanteeseen sopivaa vertaistukea. Koska tämä teemäkuvitikin on sitten sellainen, että on huomannut, että ihmiset ymmärrettävästi ei halua välttavatta jakaa sitä, että anon ollut keskemmeno. Mutta sitten jos joku jakaisi sen, niin siitä saa niin paljon vertaistukea, mutta siinä kohti se anonymi palvelunne anonymi ihmiset siellä kannavalla, niin siis antomalle niin paljon lohtua ja sieltä keskusteltiin. Sieltä saa tosi paljon tietoa, tai jotakin, että ihmiset joko niitä niitten tavallaan puolkuja kauheilla on kestänyt, ja mitä he on tehnyt, niin se on tosi paljon tukea. Eli esimerkiksi se, että minulla oli siinä yhdessä kohtaa, kun mä tiedesin, että mä tun päätymään sinne tavallaan kavintaa, niin mä soittelisin siis naikkarille yli viikonajan joka päivä, että minulla on edelleen tätä vuotoa, että voisin kun nyt päästään niin kuin checkiin, niin sitten mä laajna vastaittiin sieltä, että no odottelee vielä hetkiä, että jos se laantuu ja näin. Ja sitten lopulta, joskus viikon päästään, niin sitten ne ottiin, mutta siinä. Mutta tavallaan tossakin mun piti niin kuin olla hirveä aktiivina, niin kuin itse ja soite lassin ne ja tuntuu, että ei oikein otettu todesta. Mutta joiden listamallin lukenut, että monilla oli ollut vastaavat ilanne, ja ne olisi järjestelä, jotka vaan soittelua, mikä on vähän jälkikätejä juuri, että toi oli tosi raskasprosesti, niin nyt tontakin myös henkisesti. Joo, mutta joidenillekin tosi siitä, ja sitten se jälkeen kun tuli vielä raskaaksi tai alko yrittää uudelleen, niin sitten siellä on myös sellainen kauden avaku keskemmen on jälkeen raskaana. Koska sitten se raskaus ja siihen liittyvät tunteet, keskemmen on jälkeen, niin on myös hyvin tietynlaisia, et sitten kun se jättää kuitenkin sen peloon jälkeen sää, että tulee toistuuko uudelleeseen keskemmen on. Ja voinko mä saada lapsi, ja kun ei siinä vaiheessa tietenkään omitaatakeita siitä, niin sitten sekin kanava toi tosi paljon vertaistukea. Mutta kyllä jälkikätejä sitten on kattanut, et esimerkiksi tehhylehdessä oli sellainen tehtyssä en kysely, että tosi moni siis kokeen jäävän sä yksin, keskemmen on kokemuksien kaa. Ja juuri mikä liittyy niin kuin terveyden huoltoon se, mikä kokemus mullekin jäi, et sitä keskemmen on hoidataan hyvin sellaisella niin kuin kliinisellä tehokkuudella, näin oli kuvattu siinä tehhylehden jutussa. He hoidataan samaa tavalla kuin jotain muuta sairauksia, vaikka niin erityyppinen asia siis joutokisiin ja kuuluu lääkeelliset hoidot ja näin. Mutta enemmän mun kokemuksien mukaan pitäisi ottaa huomioisen, niin kuin psyykkinen puoli. Niin ihminen on silti tosi semmonen holiistinen, että kuulostaa tuollisen fyysinen puolihoidetta on, mutta sitten sosiaalinen ja psyykkinen henkinen jäikokonan tosta. Hei meillä alkaa aika loppua niin ihan tämmöinen nopea ja viimeinen kyssäri niin kuin mietittä tätä hetkäsun elämässäli äityttä identiteettä ja kaikkea mitä saa kokeen on, niin mistä saa haveille nytte mitä seuraavaksi. No nyt mä nautin ihan täysiä tästä vaua arjesta ja on ihana seurata kun mun vaua kehittyy ja piusia taita ja säätekin niin mahtavaa. Mutta kyllä mä auton tosi paljon sitten, että mielestäni se arkea sitten kun palaa töihin mukaan mun työntoisi merkitykselliseksi, niin sitten tavallaan saa kun puhuttiin näistä rooleista identiteetistä, että se on myös tasapainoa siihen, että tämä on myös asiantuntia ja mä on myös äiti. Mä ootan jotakin sitäkin, että mä saan niinkuin niistä kummastakin puolesta sitten elämään sisältöä. Ja ehkä pidemmällä tähtä emellä, mä oon nyt huomannut, että mun urau nohjanussa ei merkityksellisyyden tuntota, että mä oon tehnyt koko ajan asioita, jotka tuntuu merkityksellisiltä ja joista tunteen niin kuin. tekeväänsä jotain hyvää yhteiskunnalletta, edistävänä jotain tärkeitä asioita. Nämä on tuntut, että se tulee vaa vahvistumaan, koska nyt on vielä lapsi. Mä mietin tosi paljon sitä, että millainen tulevaisuus mulla lapsella tulee ole, niin mä luulen että sekin on taas itse asiassa motivaatiota tehdä entistä merkityksellisen päätyötä, jotta tulevilla sukupolvillaisille tässä yhteiskunnassa hyvä olla. Hanna kuullaa jotenkin sillä, että nimenomaan, että se on identitetty ei ole havinnyt siinä äityyteen, vaan se ehkä jopa on niin kuin kasvattanut sitä ja tuon on vielä enemmän näkyväksitä kaikkia, mikä suossa on ja sitä niin kuin tavallaan potenttiaalia, mitä voi antaa niin paljon. Kiitos, Priska. Oli tosi hana saadaan suhtaan ne meille viäraaksi ja kuurassuna ajatuksia tänä. Kiitos. Kiitos munkin puolesta. Kiitos, kun kun te litte sosiapporia, jos suesta tuuntuu, että on lähden hyötyistä joksusta, niin linkkaa tämä joksosille. Meillä löydään myös Instagramista nimenomaan taas sosiapporia, ja ne voivat laittaa kysymyksiä ajatuksia tajaksoideoita. N, y, t, nyt! Mika!