Go back

Kausi 3, jakso 1: Vuorovaikutusta oikeussalissa puhumalla ja kuuntelemalla

0m 0s

Kausi 3, jakso 1: Vuorovaikutusta oikeussalissa puhumalla ja kuuntelemalla

Podcast-jaksossa käsitellään oikeussalin vuorovaikutusta viestinnän tutkija Tuula-Riitta Välikosken kanssa. Välikoski on tutkinut oikeussaliviestintää yli kahden vuosikymmenen ajan ja on ollut mukana seuraamassa, miten suullinen ja välitön oikeudenkäsittely on vakiintunut Suomessa 1990-luvulta lähtien. Hän korostaa, että oikeussali on äärimmäisen institutionaalinen viestintäympäristö, jossa toimintaa säätelevät lait ja ohjeet, ja jossa viestintäsuhde on epäsymmetrinen asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä. Tämä epätasa-arvo on kuitenkin järjestelmän kannalta välttämätöntä. Välikoski painottaa, että oikeudenmukaisuuden kokemus rakentuu pienistä, yksinkertaisista asioista: tuomarin on tärkeää selittää prosessin vaiheet ääneen, varmistaa, että asianosainen ymmärtää käsittelyn kulun, ja kohdata todistajat inhimillisesti. Hän antaa esimerkkejä hyvistä käytännöistä, kuten todistajien valmistelusta ennen kuulemista. Tuomarin rooli on kaksijakoinen: hän sekä kerää tietoa päätöksentekoa varten että johtaa koko prosessia. Välikoski toteaa, että tuomarin on reagoitava myös emotionaalisiin tilanteisiin, kuten itkevään uhriin tai hikiseen todistajaan, vaikka samalla on pidettävä kiinni muodollisista raameista. Hänen mukaansa hyvä vuorovaikutus oikeussalissa vaatii sekä asiantuntemusta että herkkyyttä lukea ihmisiä.

Transcription

4447 Words, 30782 Characters

Finnish
Puhuja 2 Tämä on tuomarillaan asiaa podcast, jossa mediatuomarit tarkastelevat tuomioistuinten toimintaa yksi vieraidensa kanssa mediatuomariverkoston tarkoituksena on lisätä tuomioistuinten toiminnan läpinäkyvyyttä ja parantaa yleistä tietämystä tuomioistuinten työstä. Tervetuloa kuuntelemaan. Puhuja 1 Ihan mahtavan otsikon keksit meidän podille tänään. Haluatko sä sanoa mikäs siitä tuli? Puhuja 3 Otsikosta tuli vuorovaikutusta oikeussalissa puhumalla ja kuuntelemalla. Puhuja 1 No siinäpä se onkin pian päästä tää kuulijat. Kuuntelemaan mitä sanottavaa puhumisesta ja kuuntelemisesta meidän podcast-vieraalla tuula-riitta välikoskella tänään on meille kerrottavana, mutta ihan sitä ennen niin vielä johdatellaan kuulijat sinne oikeussaliin eli se mistä me minkä vuorovaikutuksellisista elementeistä tänään puhutaan. Kaikki ei ehkä ole ollut edes oikeussalessa. Se on aika jännä paikka on. Puhuja 3 No ei varmasti ole ollut tai sitten pitäisi huolestua, jos kaikki olisi siellä ollut että tota no tietenkin siellä on nää henkilöt jotka tekee työtään ja ja sitten siellä on jonkin erinäköinen määrä erinäköisiä rosvoja tai henkilöitä, joidenka takia koko koko orkesteri tavallaan käynnistyy ja sitten siellä on varmasti tänä päivänä myöskin tai todistajat tulee sitten siinä kertomaan asioistaan ja ja kyllähän silloin tänä päivänä myöskin mediaa ja itse asiassa ainakin joissakin käräjäoikeuksissa. Se, että varsinkin täällä helsingin päässä niin silloin myöskin ihan tavallista kansalaista kuuntelemassa ja katsomassa tapaukset on niin kiinnostavia, että että sinne voi joku kansalainenkin eksyä ihan noin vaan. Eli siellä on tietynlainen porukka ja he ovat siellä salissa ihan jostain syystä. No se on tässä se aika kiinnostava juttu. Just. Puhuja 1 Näin kiitos. Ihanaa johdanto tota. Haluaisitko esitellä nyt itsesi ja kertoa lyhyesti taustastasi viestinnän parissa? Puhuja 3 Tuula riitta välikoski Tampereen yliopistosta tulen tehnyt siellä kohtuullisen mittavan viestinnän tutkijan ja opettajan tehtävän ja tänä päivänä on sitten siellä. Emerittaosuudessa, mutta sitten sillä tavalla vielä ihan asti, että pääsen tutkimaan ja olemaan tutkimusprosesseissa mukana ja projekteissa mukana ja sitten itä-suomen yliopistossa on oikeustieteen tai ton oikeussalli viestinnän dosenttina ja sitä kautta on sitten tietysti tähän teemaan teemaan sitten vielä. Vielä tässäkin vaiheessa erityisen kiinnostunut ja ja kirjoitan ja tutkin sitä edelleen. Ja tampereelta tosiaankin tulen ja sitten sä kysyt niistä taustoista ja viestinnän kanssa niin ehkä no se viestintä on se mitä mä nyt oon opiskellut ja ja mistä on aikoinaan valmistellut valmistanut, mutta tota viestintä on siinä mielessä jännä oppiaine, että se tarvii aina niin kuin tekijät, toimijat jonkun tapahtuman ja jonkinlaisen kontekstin. Ja aika usein tänä päivänä myös sen, että että on kiva katsoa, että miksi ne ihmiset on siinä. Tilanteessa niin kun yksi ja mun konteksti lähti sillä tavalla tänne formaaliselle puolelle, että no aikaisempiin koulutus mulla oli hallintotieteen maisteri, jos jo totuin siihen, että että tämmöiset niinku julkiset järjestelmät ei ole kauhean vieraita ja ja kiinnosti jo silloin ja siinä vaiheessa kun lähdin sitten viestintää opiskelemaan lisää, niin itse asiassa Jyväskylän yliopiston. Yksi rehtoreista, aino sallinen, joka tänäkin päivänä on aika lailla vielä näkyvä henkilö. Niin hän silloin siinä vaiheessa kun läin sinne jatko-opiskelemaan viestintää, niin hän sitten kun piti miettiä, että no mistä sitä lähtee sitä aineistoa keräämään. Toiset meni lähisuhteisiin ja parisuhteisiin ja ja tämmöisen terveyspuolelle ja ystävyyssuhteisiin, niin niin mulle tää tämmöiset formaaliset suhteet ja järjestetyt suhteet tuntui jo silloin kauhean niinku omilta. Ja sitten mä lähdin sitten tutkimaan siihen oikeus oikeussalin kautta ja aina oli juurikin se joka sanoi, että nyt lähde sitten sinne saliin. Ja tää kaikki tapahtui siinä yhdeksänkymmentäluvun niinku vaihteessa yhdeksänkymmentäluvun lopussa sillä tavalla, että sitten meillä alkoi olla jo niin kun oireita tästä suullisesta ja välittömästä ja keskityydestä oikeudenkäsittelyyn ei kun hetkinen, ei se vielä silloin alkanut sentään ihan yhdeksänkymmentä-luvun alussa, mutta tuota noin siinä yhdeksänkymmentäluvun lopussa sitten itse olin niissä mukana, niin sitten mulle tapahtui. Pääsin näin ihanasti olemaan mukana tässä, että kun järjestelmä muuttuu tai proseduuri muuttuu. Niin siinä on aika paljon sellaista, josta myöskin viestinnän tutkijat voi olla kiinnostuneita ja nimenomaan se vuorovaikutus ja sen suullisuuden näkyminen. Ja se ettei papereita enää lueta ja ja tota sitten alkoi nousta myöskin euroopan tän EUN myötä tää ajatus siitä, että että se kansalaisen asema siellä institutionaalisessa järjestelmässä niin niin se pitää. Se on niinku aika lailla näkyvä ja sitä pitää huomioida hyvin hyvin tietyllä perusoikeuksista lähtien tietyllä tavalla, että siellä oli. Niin paljon sellaista kiinnostavaa, että vaikka ihan semmoinen toki viestinnän opiskelijat on aivan ihania ja heitä on kouluttanut vuosia, niin sitten kuitenkin nää yhteydet tuomareihin syyttäjien avustajien sitä kautta kouluttautuminen ja ja täydennys heidänkin täydennyskoulutuksessa on mukana oleminen, niin se on ollut semmoinen oikein iso bonus ja se on sitten tuottanut tutkimusta aika paljon ja ja erilaisia verkostoja ja sitä kautta nyt pyörin pyörin näissä edelleen. Ja upeasti olen päässyt vieläkin seuraamaan sitä kaikkia näitä hienoja muutoksia, mitä täällä teidän tuomioistuin toiminnassa ja ihan faktisesti siellä oikeussalissa tapahtuu. Puhuja 1 Toi mainitsit aivan mahtavasti tuon tuon historiallisen kehityksen, että tavallaan ei meillä hirveän montaa vuosikymmentä vielä ole ollut edes suullista, välitöntä ja ja keskitettyä oikeudenkäyntiä ja sä oot ollut siinä sitten nähnyt sitä kehitystä ja ollut itse mukana, mutta tota palataan tohon vielä sen suhteen, että oot hiljattain ollut mukana kirjoittamassa muun muassa oikeussaliviestin. Tä nimistä. Teoksen matti tolkasen kanssa. Puhuja 3 Kyllä kerro siitä kyllä mielelläni mielelläni kerron siitä kirjasta. Matti tolvanen on ykköskirjoittaja ja mä oon kanssa kirjoittaja siinä eli se on tolvanen välikoski ohje, jossa oli viestintä ja täytyy sanoa että se on niin kun mun. Voi sanoa, että yks mun isoista haaveista tuli niinku oikeasti täytettyä sen kirjan myötä, että tää on nyt henkilökohtainen tausta sille asialle, että voin puhua sitten paljon virallisempia juttuja tässä kohta, mutta tota. Mut mä oon siis yli 20 vuotta sitten väitellyt oikeus. Se oli viestinnästä ja se on englanninkielinen väitöskirja ja amerikkalainen vasta toi esitarkastaja oli koska sitten meillä ei siinä vaiheessa ollut ollut hirveästi hirveästi sitten täältä niitä esitarkastajia niinku löydettäväksi, niin niin siinä kohtaa jo mä ajattelin, että voi että kun tän sitten a jossa suomentaminen ei nyt olisi ollut kauhean ongelmallista, mutta että jotenkin niinku tän olisi saanut jotenkin vielä kansiin, mut sitten meni. No vähän yli 20 vuotta kun matin kanssa sitten saatiin tää kirja valmiiksi ja ja siinä kiitos matti tolvasen upopean rikosoikeuden professori Joensuusta ja ja hänen kanssaan tosiaan yli kymmenvuotinen yhteistyö ja ja tota se ymmärrys siitä, että että me molemmat ymmärretään, että siellä salissa on todella paljon sellaista mitä mitä voi paketoida sekä oikeustieteen että viestinnän näkökulmasta. Puhuja 1 Joo. Tota toivon että tätä tähän päästään juurikin pureutumaan ja ja lähdettäisiinkö liikkeelle tosta että mikä siinä oikeussa oli? Miljöössä kontekstissa sitten on niinku viestinnän ja vuorovaikutuksen suhteen erilaista kun. Epämuodollisemmissa tilanteissa niin miten sä kuvailisit? Puhuja 3 Sitä täydellisen erilaista ja ja mä oikein mietin sitä, että että että vaikka se on monelle monelle siellä olevalle henkilölle, sitä sitä tavallisinta työtä, niin sehän on äärimmäisen. Että niinku erikoinen konteksti siinäkin mielessä, että sitä kaikkea toimintaa säätelee tietysti aika monta asiantuntijatehtävää säätelee laki tänä päivänä, mutta mutta, tätä nyt erityisesti säätelee sitä toimintalakia ja ja sitten sitä lakia on operationalistettu erinäköisiin niin kuin ohjeisiin ja ja alempiasteisiin säädöksiin, että mitä mitä pitää ottaa huomioon siinä eli se tuomioistuin ja se itseasiassa koko oikeus. Abstrakti oikeus, niin sehän tulee siellä salissa, sitä yritetään luoda. Siihen yritetään niin kun niin kun päästä, että mikä olisi oikeus just tässä jutussa tai miten se tapahtuisi tässä ja se institutionaalisuushan tekee siitä sen, että tää on harvinaisen luokan institutionaalista viestintää ja institutionaalista vuorovaikutusta. Ja se tarkoittaa sitten taas sitä, että että siinä instituutiossa se se instituutio on läsnä koko ajan siinä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ja toisaalta juuri se asetelma, että siellä on hyvin epätasa-arvoinen. Puhutaan assymmetrisestä viestintäsuhteesta näiden osapuolien kesken. Ja jos osapuolina tarkoitetaan asiantuntijatyötä tekeviä henkilöitä plus sitten rosvoja ja ja todistajia ja tavallisia kansalaisia, niin kyllähän se on hyvin hyvin epätasa-arvoinen viestintäsuhteena, mutta toisaalta sellaisen sen pitää ollakin, koska ajattelee sitä taas sen järjestelmän kautta. Eli se se vuorovaikutus mikä siellä on. Jos on itse asiassa aika herkullista tutkittavaa just senkin takia, että että se sillä on joku raamitus. Sillä on raamit ja sitten sillä on. Toisaalta taas sun täytyy tietää jotain mistä raameista, että se edes ymmärrät jotain sitä viestintää ja vuorovaikutusta. Semmoisella tulkita sitä sitä kautta ja toisaalta taas sitten se vuorovaikutus rakentaa niitä raameja uudestaan. Ja jos ei tää ole kiehtovaa niin en mä tiedä sitten. Puhuja 1 Mikä olisi siis? Puhuja 3 Ihan hurjaa hurja nopeeta. Puhuja 1 Mä vähän olen tosiaan toi tosta jäi varmaan sanomattakin niin että toimin käräjätuomarina. Nimeni on siis niina immonen ja ja ja mulle on sitten se. Sillä tavalla tuttua, että on tietyllä. Paikalla ja penkillä siellä siellä oikeussalissa sitten istuin ja niinku ammattilaisen roolissa toki ja kuten kuvasitkin, että meitä on useita erilaisia ammattilaisia siellä ja sitten on on niitä jotka on ensimmäistä ensimmäistä kertaa vaikka omassa asiassaan ja ja ilman sitä semmoista sitä kaapua tai viittaa niin tota onko siinä mitä sä näkisit että kun. Voiko se tuoda vielä lisää haastetta siihen vuorovaikutukseen, jos me ammattilaiset siellä salissa? Ollaan totuttu tietynlaiseen puheeseen ja tapaan ja me tiedetään mitkä ne on ne vaiheet ja miten tää etenee. Puhuja 3 Joo. Puhuja 1 Ja sitten me vähän niinku unohdetaan kertoo et miten tää juna tästä etenee eri laitureille vai tää oli ehkä nyt hassua kuvaus, mutta ei kun siis miten sä miten sä? Puhuja 3 Täydellinen kuvaus juuri siitä asymmetrisestä, viestintä suhteesta ja ja sen takiahan. Kun ajatellaan mennään vähän vielä taaksepäin siihen ihan alkuun kun sullinen ja keskitetty ja välitön tuli, niin siellähän oli takana. Ajatus hallituksen esityksessä oli ajatus siitä sen sen täytyy olla havainnollista ja selkeätä. Ja sitten kun sitä mietittiin, että no kenelle se pitää olla havainnollista ja selkeätä, niin kyllähän se siitä tulee. Ymmärtäminen heti ei niitä ole, ei ne ole itse tarkoituksellisia välineitä, vaan sitten tulee se ymmärtäminen ja ne on kenenkä pitäisi nyt vielä enemmän. Totta kai kaikkien pitää ymmärtää toisiansa, mutta koska se kämppi on niin iso sen asiantuntijan ja maallikon välillä. Niin silloin on ihan selvä, että se on se maallikko, jonka ymmärrystä siinä niinku katsotaan ja sen maallikon oikeudenmukaisuuden kokemus mitä rakennetaan ja tota. Ja sitten kun sä sanoit tosi hienosti ton että että että kaikki niinku tavallaan niinku te sillä niinku ammatinne osaavat henkilöt, te tiedätte ja tuomari nyt ennen kaikkea tuomarilla on ihan mielettömän upea asema siellä monessakin mielessä. Niin tota tietää nää vaiheet ja ja tietää että mitä suurin piirtein mitä tapahtuu seuraavaksi ja ja miten todistelu etenee ja niinku vaiheittain ja muuta niin. Niin tota niin se on se iso juttu, että jos se tuumari keksisi tosiaan niin kun sanoa vaikka ääneen, sen se voi olla kyllästyttävää avustajien näkökulmasta, koska ne oli. Miksi nyt joka joka joka prosessin vaiheen niin kun sanottaa että kaikkihan nyt tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Todistajia kuullaan sillä tavalla ja tällä tavalla, mutta sitten taas sille kohteelle niin se se se selkeyttää sitä prosessia ja meillä on tosi paljon tutkimusta siitä. Että se oikeudenmukaisuuden kokemus mikä tulee tulee sitten tota kansalaiselle siellä niin. Se rakentuu hurjan niin kuin tuommoisista loppujen lopuksi aika yksinkertaisista paloista ja se on juuri se, että pidetään huoli siitä, että se asianosainenkin ymmärtää asian tai huolehditaan siitä ja se, että prosessin hankalat prosessin vaiheet selkiytetään, sanotaan ääneen, niin se on yksi ihan yksinkertainen ja helppo niinku väline tehdä se. Mutta toisaalta taas jossain, kun jos tuomari näkee jossain todistajakuulustelussa tai kun todistaja tulee sinne ja. Ja itse oon seurannut esimerkiksi. Tampereen leveyslle juurikin useampaankin kädetuomaria niin niin tuota siellä on ollut jo hyvin kauan aikaa sitten sellaisia tuomareita jotka on selkeästi kysyneet todistajalta, että oletteko ollut aikaisemmin todistamistehtävässä ja kun kuulee että ei ole ollut, niin sitten on nätisti kertonut, että teitä tullaan kuulemaan tässä ja tässä asiassa ja teille esitetään sellaisia ja sellaisia kysymyksiä ja sitten on saattanut vielä sanoa että että kertokaa vaan niinku mitä olette nähnyt tai kuullut tai havainnut, ei tarvitse tehdä mitään johtopäätöksiä. Eli tavallaan niinku ihan kunnon stepit silleen uudessa itselleen hankalassa tilanteessa ja tää koskee myös asiantuntijatodistajia ei pelkästään niitä jotka on sattunut kolaripaikalle tai nähnyt jonkun pahoinpitelyn eli eli tota taas tuli pitkä puheenvuoro sun kysymykseesi, mutta juurikin se että siellä huomioidaan niinku tavallaan. No ei tavallaan vaan huomioidaan nimenomaan kaikki osapuolet ja aika pienellä saadaan sitä semmoista. Yhteistä ymmärrystä jaettua sinne. Se saattaa tosi toisten mielestä tuntua, pitkästyttävältä ja voi olla turhaa nimenomaan alan ihmisten kesken. Mutta. Puhuja 1 Mut se pitää kestää. Puhuja 3 No se pitää kestää. Ehkä ne yleensä ne puheenvuorot nyt ihan jos jos sanoo vaan että mikä on seuraava vaihe tai mitä tulee tapahtumaan, niin siinä ei nyt hirveän monta lausetta ole, mutta sekin on sellainen, että se pitää vaan niin kun se pitää vaan niinku huomata tai haluta tehdä. Sekin on mahdollista, että sitä ei edes halua tehdä, koska kaikki nää vaikuttaa siihen ilmapiiriin. Puhuja 1 Mä mietin vielä tätä tätä erityispiirrettä tossa oikeussalin kontekstissa ja siinä vuorovaikutuksessa vielä sitä, että nyt nyt mä puhun täysin maallikkona viestintään nähden. Mutta mä voisin kuvitella, että mitä aiemmin kerroit noista erilaisista vuorovaikutustilanteista, niin niissä saattaa olla. Me yritetään etsimme yhteisymmärrystä tai tutustutaan tai. Jotakin mitä ne nyt ikinä? Voi olla tie tieto, mutta että nimenomaan oikeussalissahan on vielä se niin kuin se päämäärä ja funktio sillä koko tilanteella tämä ei olla täällä vaan vaan tutustelemaan jutustelemasta, että onko onko siitä jotain ajatusta, että lyötkö sinä sieltä voimakkaasti läpi ja tuleeko siinä ehkä niin kuin kun minä ajattelen niitä, että tulee se kiireen tuntu. Puhuja 3 Joskus saattaa tuntua varmaan voi tulla kiireen tuntukin, mutta kyllä siis. Tuolla on niin iso asia, joka oikeastaan oli ihan siinä ihan meidän ihan alku. Ihan ensimmäisissä sanoissa, mitä mitä nyt äsken tuossa puhuttiinkaan tämän koko koko keskustelun alussa niin oli juurikin se, että siis heillä on joku tietty syy olla siinä salissa kaikilla osapuolilla ja sitten se tekee siitä sen siitä se selittää ja taustoittaa sitä institutionaalisuutta. Mutta toisaalta se tekee myös siitä toiminnasta toiminnasta niin kun tavallaan selkeä, että jos sattuisi tietämään, että miksi mitä tehtäviä näillä on näillä kaikilla osapuolilla siellä. Ja ja sen takiahan siellä on niin kun kun sitä yhteistä todellisuutta luodaan siellä salissa, niin niin. Eri osapuolilla saattaa olla erilainen käsitys siitä ylipäänsä, että pitää ylipäänsä mitä on edes niinku tapahtunut ja siitähän selvitetään siinä koko ajan ja siitä selvitetään ja katsotaan mahdollisimman perusteellisesti ja etsitään maa argumentteja ja ja toivottavasti kuunnellaan mitä myös toisella toisella puolella on sanottavana. Mutta siis se, että että jos katsotaan sitä avustajan näkökulmasta, niin avustajan näkökulmahan on tietenkin hoitaa päämiehensä puolesta asioita. Ja hänen ei tarvitse ottaa tiettyjä asioita huomioon. Hän voi kuunnella esimerkiksi hyvin niin kun itselleen tavallaan sillä tavalla yksipuolisesti, että hän voi kuunnella sitä matskua, vaan kaikkia tarjottavaa materiaalia, vaan siitä näkökulmasta, että mitä sillä tehdään mun päämiehen. Puhuja 1 Kanssa. Ai että toi. Puhuja 3 On raivosta kyllä joo, mutta se on se on se on hänelle sallittavaa ja sitten taas joku syyttäjä, niin se joutuu ottaa niinku hurjan monet puolet esiin asiasta, että ei pelkästään sitä mistä hän nyt on niinku omasta mielestään niinku ajamassa asiaa. Eli näitten tavoitteet näiden tehtävien tavoitteet niinku määrittelee myös sitä niin viestinnällistä liikkumisaluetta, mitä siinä voi tehdä. Ja sitten taas jos ajatellaan edelleenkin sitten sinua käräjätuumarina ja muita upeita tuomareita, jotka olette koko sen koko sen keissin niinku katolla, niin teillä on valtavan iso valta ja voima määritellä kaikkea ja varsinkin ensimmäisenä. Ja koska te aloitatte istunnon, te kerrotte missä mennään jos haluatte kertoa. Ja toisaalta te säätelette sitä vuorovaikutusta kaikkien osapuolien kesken ja silloin teillä on niin kuin jo kun te otatte. Teillä on siinäkin mielessä hyvin haasteellinen tehtävä, että kun te otatte kaiken siitä kuulut itsellenne mitä te kuulette ja näette siellä salissa, niin sen materiaalin itsellenne niinku päätöksentekoa varten. Mutta sitten te olette myös prosessinhoitajia, eli teille tulee niinku kaksijakoinen tehtävää siinäkin mielessä ja ja nyt kun siihen lisätään vielä tänä päivänä etäoikeudenkäynnit. Ja videotallenteet ja muuten jo tämmöisiä asioita mitkä kaikki vaikuttaa siihen vuorovaikutukseen niin niin kyllähän se puheenjohtajana siellä ensimmäisenä puheenjohtaja tuomari siellä ensimmäisenä on, joka niin kun miettii sitä, että että miten tää nyt tää koko orkesteri ihan oikeasti ja kun tiedät mikä se tavoite on, että meillä on täällä nyt tällainen pahoinpitely, se pitäisi saada kohtuullisessa ajassa tonne ja tonne ja tonne vaiheeseen. Meillä on näin paljon kuultavia täällä ja ja ja. Niinku hallita sitä kaikkea, mutta myöskin huomata puheenjohtajana se, että jos siellä on hikinen todistaja tai pelokas todistaja tai jotain tällaista, että kyllä siinä puheenjohtajan näkökulmasta on on hyvin paljon semmoisia, niinku monenlaisia viestinnällisiä haasteita. Puhuja 1 Tosi hyvä se johtaakin nimenomaan toi hikinen todistaja tuossa toi tai itkevä uhri niin niin ne on ollut. Ne on monesti sellaisia hankalia paikkoja. Nyt puhun tietenkin tuomarille, mutta että varmaan muillekin siellä salissa olijoille monella tapaa. Koska silloin tullaan niinku pois siitä tietystä normi raamituksesta ja siitä siitä junan etenemisestä ja silloin niinku joudutaan kohtaamaan ihmeellisellä tavalla toisella tavalla. Onko se OK vai pitäisikö siinä koko ajan pysyä sellaisen? Tiukan muodollisuuden. Takana saksa kiinni tässä on. Puhuja 3 Kiinni ja nyt nyt on aika kova kysymys sinulta, että pitäisikö pysyä tai olisiko toivottavaa jotain toisenlaista. Mä tätä on hankala sanoa niin, että että millä tavalla siinä kannattaisi toimia. Mutta siis faktahan on se, että kun se puheenjohtajana huomaat, että jotakin tällaista tapahtuu ja teillä on pitkiä istuntoja ja sä oot ehkä nähnyt sitä ihmistä, on se sitten asian asianomistaja. On se sitten tota epäilty. Tai no todistajakin on saattanut käydä useampaan kertaan. Niin, kyllähän siihen pitää reagoida ja oikeuspsykologiahan on tosi tosi paljon tutkinut sitä, että että jos todistaja on jossain, siis itse ajattelen niin, että todistajan tietysti jos nyt ei puhuta asiantuntijatodistajasta, joka myös voi olla aikamoisessa tunnetilassa. Mutta mutta. Tuommoinen tavallinen kansalainen, joka on nähnyt tai kuullut jotakin niin niin siellä on ne tunneasiat, jotka sotkee sitä sitä tilanne niinku mieleenpainamista ja ja vastaamista. Ja sitten siellä on tietenkin jo ihan pelkästään siitä tietenkin voi olla tämmöisiä näitä pelko efektejä, jos jos vastaaja on näkyvissä vaikkapa ja ja tosi sitäkin tänä päivänä jo pystytään niinku käsittelemään niin että että pystyy todistamaan niin ettei välttämättä tarvitse edes nähdä sitä epäiltyä. Sermin takaa, mutta sitten tota kaikissa näissä se että. Todetaan, että ei nyt nyt nyt nyt ollaan niin kuin aika isoissa tunteissa tän todistajan kanssa, niin kyllähän siinä puheenjohtajan vaikkei nyt mikään keittiöpsykologia suurempi psykologi olisikaan, niin kyllähän puheenjohtaja silloin huomaa, että että tätä ei ehkä kannata edes jatkaa, että jotain tälle täytyy tehdä ja joskus se voi olla tauko. Joskus se voi olla lasivettä. Joskus se voi olla nenäliina tai sitten se voi joskus olla vaikkapa niin, että jos jos tämmöinen. Tavallaan niinku tämmöinen iso reaktio tulee kesken vaikka nyt todisteluun niin sitten pyytää niinku palaamaan semmoisiin niin kun puhumaan taas sellaisista asioista joista on helpompi puhua. Siis vaikka nyt ei. Nyt en tarkoita, että ruvetaan muisteleen menneitä tai lähdetään hakee jotain yhteisiä kokemuksia, mutta mut jos esimerkiksi vaikka syyttäjä on kysymässä jotakin tai avustaja tekemässä tiukkaa vastakuulustelua niin niin siinä kohtaa sitten puheenjohtaja voi sitten jo taas niinku puhaltaa pelin poikki jos huomaa että. Että tota nyt se mitä sieltä koske siinähän haetaan sitä tietoa koko ajan, että tällähän se nyt on. Se teillä on syy siellä salissa olemiseen. Siellä haetaan tietoa ja päätöksentekoa varten. Ja jos mietitään että miten sitä tietoa sieltä sitten kaivetaan, niin viestinnällisesti tietysti peruskohteliaisuudet on aina hyviä ja ainakin länsimaisessa kulttuurissa niin katsekontaktit ja ja. Ystävällinen puhe, niin näähän nyt on ihan. Vähän voi niinku helpottaa sitä tiedettä, mutta kyllä sanon, että sitten kun tulee oikein hankala niin musta se tauko. Nyt vaan on ihan järkevää, että tosin olen kyllä kuullut aikoinaan joskus yksi puheenjohtaja Pirkanmaan käräjäoikeudessa sanovan. Tosin se oli sovitteluneuvottelu, johon sitten päästiin opiskelijoiden kanssa mukaan. Niin hän sanoi niin, että tota, että nyt jos tää homma ei lähde niinku rauhoittumaan niin puheenjohtaja hermostuu ja se on paha asia ja ja sitten hän ehdotti taukoa, että hän laittoi niinku itseensä siihen, että puheenjohtaja hermostuu niin musta sekin oli aika upea. Siinä säilyi kasvot näillä näillä niinku näillä. Välillä kavereille ja hän uskalsi ottaa sitten tämän, että vaikka se tietysti vitsinä oli. Mutta siis ihan varmasti vaikutti. Puhuja 1 Tilanteeseen laukaisin. Puhuja 3 Laukaisin tilanteen kyllä että ne on ne on haasteellisia tilanteita, mutta sitten aika on tietysti yksi, että tietysti jos sen näkee että. Että se on siitä vaan kiinni, että hän nyt haluaa vähän enemmän aikaa siihen, että saa ajatuksensa kasattua, niin sitten sitä pitäisi antaa sitä aikaa. Puhuja 1 No tota tosi tärkeätä että tosiaan toi toi piste korvaan että me haetaan. Meillä on siellä tarkoitus. Silloin meillä on tietolähteitä. Me selvitetään asiaa, tilanteita just voi olla erilaisia käsityksiä. Tai muuten siellä ei juurikaan oltaisi jos oltaisi kaikesta samaa mieltä. Mut mut sitten tuo minkä taisitkin sanoo hienosti että et et millä keinoilla ja millä tavalla sitä tietoa sieltä sieltä niin kun. Kaivetaan tai tai pyydetään tai kalastetaan esiin. Niin niin niin siinä varmasti on niinku paljon tehtävissä, että me ei voida varmaan sallia sitä, että kuultava henkilö missä roolissa tahansa niin lähtisi sieltä jotenkin silleen murjottuna tai tai näin, että että että vaikka meillä on siellä tehtävä ja päämäärä niin. Niin niin näen mitä mainitsit niin normaalit kohteliaisuussäännöt kiittäminen, huomioiminen. Mutta että onko vielä muuta mikä semmoinen oikeuden oikeudenmukaisuuden kokemus? Ja nyt mä en tarkoita, että onko se vastaaja tai uhri tai todistaja, mutta että. Mitä kaikkea semmoiseen vaikuttaa sun mielestä laitetaan painetaan se oikeussalinovi kiinni ja päästään lähtemään niin niin niinku että mikä vaikuttaa siihen millaisella fiiliksellä siellä elää? Puhuja 3 Pois no sitten tietysti se oikeudenmukaisuuden kokemus on koskee ihan kaikkia osapuolia, että puheenjohtaja voi olla tosi tyytyväinen omaan päiväänsä tai sitten miettiä, että vitsit tää oli. Tää oli taas tämmöinen. Avustaja voi sitten miettiä samalla lailla asioita, mutta sitten jos ajatellaan sen kansalaisen näkökulmasta, niin meillä on paljon tutkimusta siitä, että että se se se niinku tavallaan niinku se prosessin kokeminen oikeudenmukaiseksi on itse asiassa hyvin hyvin olennaista, niin kun suhteessa jopa lopputulokseen ja silloin se tarkoittaa sitä, että siinä on nimenomaan se, että se. Maallikko ymmärtää itseänsä koskevan asian käsittelyn. Maallikko ymmärtää itseänsä koskevan asian ratkaisun, joka tarkoittaa, että se perustellaan hyvin ja sitten tietysti maallikolle tulee myöskin sellainen vaikutelma, että hän on päässyt puhumaan sen. Hänet on kuultu ja ja hän on päässyt puhumaan sen, mitä on halunnut kertoa. Ja kun kaikki nämä palat tulee yksi, niin sieltä tulee se oikeudenmukaisuuden kokemus. Ja suomessa vielä haluan sanoa, että meidän järjestelmä on oikeasti todella teidän järjestelmän. Meidän järjestelmä on tosi hyvä ja upea. Koska meillä on siis tutkitusti kansainvälisesti vertaillen niin niin tämmöinen käsite kuin institutional just joka tarkoittaa sitä, että miten kansalainen uskoo erilaisiin instituutioihin ja ja silloin kun kansa uskoo instituutioon, niin se tarkoittaa että se instituution toiminta olisi ennakoitavaa. Se olisi läpinäkyvää ja siellä ei olisi ihan hirveästi korruptiota ja esimerkiksi poliittinen viestintä on ja poliittinen päätöksenteko on tänä päivänä niin kun omassa tilanteessaan, eikä välttämättä ollenkaan niin. Niin korkeatasoisesti institutionaali trust siinä yhteydessä, mutta tuomioistuinlaitoksessa kyllä. Ja ja tää on must niin hieno asia, että kun järjestelmä mahdollistaa toiminnan ja tee taas jotka toimitte siellä niin ootte kiinnostuneita siitä, että miten sitä järjestelmää niin kun mahdollisimman hyvin hoidetaan myöskin kansalaisen näkökulmasta eikä vaan sitä omaa tärkeätä tehtäväänsä, niin siitä komposta ei voi tulla muuta kuin kohtuullisen toimiva. Ja siinä pitää nyt jo sanoa, että esimerkiksi tuomioistuinviraston. Nää mediatuomarit ja ja tehdä upeat nettisivut. Ja muut jotka niin kun tekee sitä läpinäkyvyyttä ihan myöskin visuaalisella puolella niin niin tää on aika upeata. Aika hienosti olette hoitanut asioita ja kansalainen jos haluaa tietää asioista niin sen kun vaan avaa. Internetin ja googlaa hakusanoilla ne löytää jo jo aika paljon muutakin kuin SUOMI 24 matskua. Puhuja 1 No se on totta. Joo, paljon on kyllä muuttunut ja kehitystä on tapahtunut että toi on ihan totta ja ja just kun käveltiin tänne yksi niin puhuttiinkin tota että miten tää oikeus oli. Viestintää onkin näin kuumaa hottia tällä hetkellä paljon on varmaan kiitos tuon teidän kirjan ja sitten. Sen myötä on tullut haastatteluja ja kirjoituksia ja muuta. Eli tää on. Tää on ollaan niinku tosi. Tärkeän aiheen parissa ja ja ajankohtainen, mutta silti ei sellainen, joka mene menettäisi merkitystään vaan tätä jatkossakin pitää pitää pinnalla. Mutta nyt me ollaan puhuttu toki niinku viestinnästä puhumisesta, mutta kuule miten se kuunteleminen? Puhuja 3 Voi se on liian lempi aihe tähän loppuun, että tuota koska siis tehän olette valtavassa kuuntelutehtävässä. Kun puhun teistä niin puhun tuomarista ja avustajasta ja syyttäjästä. Meistä kaikista jotka ollaan siellä salissa ja kun te keräätte sen sen kaiken sen oman toimintanne tueksi tulevaan informaation kuuntelemalla ja havainnoimalla paljon pitää pystyä valmistautumaan. Totta kai riippuen siitä, että mikä tehtävä itse kullakin on, mut sitten siellä salissa siellä on siellä se liikkuu se info ja sun pitää osata napsia sieltä sellaista tietoa millä mikä on niin kun sen sun. Tavoitteen kannalta relevanttia tietoa sun pitää pystyä erottelemään, että mikä tieto on mielipidetaso? Mikä on faktataso? Sun pitää kuunnella toista avustajaa. Jos oot itse avustajana, että mikä sen toisen avustajan puheissa on on tota. Havaintoja ja mitkä ne on havainnot ja havaintoja ja mitkä taas on faktoja niinku tossa jo sanoinkin ja toisaalta mikä näistä on niinku mikä, mikä on väitettä, mikä on argumentaatio eli niinku semmoista niinku kielellistä jatkuvaa prosessointia. Sen lisäksi että sä odotat omaa vuorosi ja sieltä löytyy sellainen ihan ihana käsite kun keskustelun kuuntelemisen kapasiteetti. Josta kerrotaan jossain muussa yhteydessä ja siinä teillä juristeilla täytyy olla aika isot mittarit jo valmiiksi ja se keskustelu kuuntelemisen kapasiteetti tarkoitti sitä, että miten paljon sä pystyt pitämään tietoa mielessäsi samalla kun odotat omaa vuoroasi ja heti sen jälkeen osallistumaan keskusteluun, toiset pystyy aika nopsastikin osallistumaan ja noukkimaan. Keskustelusta sinä aikana kun on kuuntelija niin semmoista mikä hyödyttää myös sitä omaa ja toiset sitten kun saa sen puheenvuoron niin ne on ihan ei mulla ole enää mitään kysyttävää. Ja ja tää on sellainen. Tää on kovaa kognitiivista työtä ja tässä ihmiset on erilaisia, mut se on musta kanssa sellainen jota pitäisi nostaa niinku sanoit niin tosi tosi tosi näkyvämpään tilaan että siis kuuntelemallahan sä keräät oikeastaan se määrittää sitä, että mitä sä teet, miten sä viestit siellä salissa? Jos te kuunteleminen jää vähän huonoksi niin tota sitten se voi olla että sä et missannut jo pari juttua, mut se mikä tästä on iso seuraus on se, että sehän on valtavan kuormittavaa että pitkien istuntojen jälkeen ootte varmaan aika puhki siellä. Kaikki kun tulette pois että tuota se on todella kuormittavaa ja nyt se taas takaisin pallo sinne tuomarille tuomarin kuuntelemista ollaan paljonkin tutkittu sanna alakortismaan kanssa ja niistä siitä löytyy sitten esimerkiksi oikeus lehdestä ja. Ja eri tieteellisistä artikkeleista löytyy löytyy ihan suomalaista aineistoa ja se on vaativa asiantuntijatehtävä, mut se on myöskin äärimmäisen vaativa viestintätehtävä teille kaikille. Puhuja 1 Supermielenkeetoista. Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Sinua on ilo kuunnella tuulariitta. Kiitos käynnistä meidän podcastissa. Puhuja 3 Kiitos kiitos niina. Puhuja 2 Tämä oli tuomarillaan asiaa podcast lisää tietoa tuomioistuinlaitoksen toiminnasta löydät osoitteesta tuomioistuimet piste fi.

Podcast Summary

Key Points:

  1. Tuula-Riitta Välikoski on Tampereen yliopiston viestinnän tutkija ja opettaja (emerita) sekä Itä-Suomen yliopiston oikeussaliviestinnän dosentti.
  2. Hän on tutkinut oikeussalin vuorovaikutusta 1990-luvulta lähtien, jolloin Suomessa siirryttiin suulliseen, välittömään ja keskitettyyn oikeudenkäsittelyyn.
  3. Välikoski on kirjoittanut yhdessä rikosoikeuden professori Matti Tolvasen kanssa kirjan oikeussaliviestinnästä.
  4. Oikeussali on institutionaalisen viestinnän äärimmäinen esimerkki, jossa toimintaa säätelevät lait ja ohjeet.
  5. Viestintäsuhde oikeussalissa on epäsymmetrinen
  6. Oikeudenmukaisuuden kokemus rakentuu pienistä asioista, kuten prosessin vaiheiden selittämisestä ja kuulluksi tulemisesta.
  7. Tuomarilla on keskeinen rooli vuorovaikutuksen säätelijänä ja prosessin johtajana, mutta myös inhimillisten reaktioiden (esim. itkevä todistaja) huomioijana.

Summary:

Podcast-jaksossa käsitellään oikeussalin vuorovaikutusta viestinnän tutkija Tuula-Riitta Välikosken kanssa. Välikoski on tutkinut oikeussaliviestintää yli kahden vuosikymmenen ajan ja on ollut mukana seuraamassa, miten suullinen ja välitön oikeudenkäsittely on vakiintunut Suomessa 1990-luvulta lähtien. Hän korostaa, että oikeussali on äärimmäisen institutionaalinen viestintäympäristö, jossa toimintaa säätelevät lait ja ohjeet, ja jossa viestintäsuhde on epäsymmetrinen asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä. Tämä epätasa-arvo on kuitenkin järjestelmän kannalta välttämätöntä.

Välikoski painottaa, että oikeudenmukaisuuden kokemus rakentuu pienistä, yksinkertaisista asioista: tuomarin on tärkeää selittää prosessin vaiheet ääneen, varmistaa, että asianosainen ymmärtää käsittelyn kulun, ja kohdata todistajat inhimillisesti. Hän antaa esimerkkejä hyvistä käytännöistä, kuten todistajien valmistelusta ennen kuulemista. Tuomarin rooli on kaksijakoinen: hän sekä kerää tietoa päätöksentekoa varten että johtaa koko prosessia. Välikoski toteaa, että tuomarin on reagoitava myös emotionaalisiin tilanteisiin, kuten itkevään uhriin tai hikiseen todistajaan, vaikka samalla on pidettävä kiinni muodollisista raameista. Hänen mukaansa hyvä vuorovaikutus oikeussalissa vaatii sekä asiantuntemusta että herkkyyttä lukea ihmisiä.

FAQs

Etäoikeudenkäynnit ja videotallenteet vaikuttavat vuorovaikutukseen, koska ne voivat heikentää sanattoman viestinnän välittymistä ja tehdä tilanteesta etäisemmän. Tuomarin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi ja että prosessi pysyy ymmärrettävänä myös teknisen välityksen kautta.

Oikeussaliviestintää tutkitaan esimerkiksi havainnoimalla ja nauhoittamalla oikeudenkäyntejä sekä analysoimalla vuorovaikutusta eri osapuolten välillä. Tutkija voi seurata istuntoja ja haastatella osallistujia, jotta ymmärretään, miten viestintä rakentaa oikeudenmukaisuuden kokemusta.

Se selkeyttää prosessia ja vähentää todistajan epävarmuutta, mikä voi parantaa hänen kykynsä kertoa asioistaan. Tämä on yksinkertainen tapa lisätä oikeudenmukaisuuden tunnetta ja luottamusta oikeusjärjestelmään.

Avustaja voi keskittyä yksipuolisesti päämiehensä etuun, kun taas syyttäjän on otettava huomioon useita näkökulmia. Tuomari puolestaan toimii sekä tiedonkerääjänä että prosessinhoitajana, ja hänellä on valta säädellä vuorovaikutusta ja huolehtia kaikkien osapuolten huomioimisesta.

Epäsymmetrinen viestintäsuhde tarkoittaa, että asiantuntijoilla (kuten tuomareilla ja avustajilla) on enemmän tietoa ja valtaa kuin maallikoilla (kuten todistajilla tai asianomistajilla). Tämä on osittain tarkoituksenmukaista, koska järjestelmä perustuu siihen, että asiantuntijat ohjaavat prosessia ja varmistavat, että oikeus toteutuu.

Tuomarin on reagoitava tunteisiin, vaikka se poikkeaisi normaalista muodollisesta raamista. Hän voi esimerkiksi pitää tauon, puhua rauhoittavasti tai varmistaa, että henkilö saa tarvittaessa tukea, jotta tämä voi jatkaa kertomistaan.

Chat with AI

Loading...

Pro features

Go deeper with this episode

Unlock creator-grade tools that turn any transcript into show notes and subtitle files.